”Avokonttorin” pöydässä. Aleksanterinkatu 16:een syyskuun ajaksi avattu yrittäjäkahvila on Ilkka Tiaisen mielestä hyvä paikka jutella liikeideoista. Tiainen johtaa City Car Clubia.
Pienyrittäjissä on voimaa
Tyypillisessä helsinkiläisyrityksessä on töissä alle viisi ihmistä.
Teksti Antti Möller
Kuva Esko Jämsä
Numeroiden valossa on turha odottaa uutta Nokiaa pelastamaan hyvinvointivaltiomme taantumalta ja työttömyyden kasvulta. Pääkaupunkiseudun tilanne on paljon puhuva: Helsingin noin 40 000 yrityksestä jopa 83 prosenttia työllistää alle viisi ihmistä. Työtä löytyy nykyisin juuri tämän kokoluokan mikroyrityksissä. Niissä henkilöstön kasvu on viime vuosina ollut kaikkein kiihkeintä.
Toimialojen kehityksessä on toki eroja. Esimerkiksi liikkeenjohdon konsultointiin, joka on Helsingin pienyritysvaltaisista aloista suurimpia, syntyi viime vuonna yli 200 uutta yritystä. Talonrakentamisalalta taas hävisi yrityksiä.
Vuonna 1999 perustettu City Car Club on niin sanottu yhteiskunnallinen yritys, joka tarjoaa autojen yhteiskäyttöpalvelua. Yhtiö on perustamisestaan lähtien kamppaillut kannattavuuden kanssa. Ilkka Tiainen näki ulkomailla aiheesta dokumentin, vakuuttui yrityksen liikeideasta ja päätti ostaa sen.
– Puolentoista vuoden jälkeen näyttää siltä, että selviämme tästä ja City Car Clubista kasvaa kannattava yritys. Työntekijöitä meillä on nyt seitsemän.
Tällä hetkellä päätoimisesti City Car Clubille työskentelevä Tiainen vannoo yltiöpositiivisuuden nimeen. Hän täytti juuri 30 vuotta, mutta on ollut perustamassa jo kymmenkuntaa yritystä. Ensimmäisen työntekijän palkkaus ei ole koskaan ollut hänelle mikään juttu.
– Olen aina suunnannut kasvuun ja palkannut työntekijöitä sitä mukaa.
Tiainen on tunnistanut omat vahvuutensa.
– En ole lainkaan operatiivinen tyyppi, vaan olen parhaimmillani yritysten perustamisessa. Aion jäädä myös City Car Clubissa taustalle, sillä suunnitteilla on uusia startup-yrityksiä.
Helsingin Yrittäjien Nuoret Yrittäjät on ollut hänelle tärkeä verkosto. Tiainen pitää myös Aleksanterinkadulle avattua yrittäjäkahvila Avokonttoria mainiona paikkana kohdata muita samanhenkisiä ja jakaa liikeideoita. Syyskuun auki oleva Avokonttori tarjoaa monenlaisia palveluita, kuten työpisteitä, tulostusmahdollisuuden ja ilmaisen neuvottelutilan.
– Tänä päivänä yhä useampi on tavalla tai toisella yrittäjän asemassa samojen lainalaisuuksien alla. Olemme suunnanneet palvelun erityisesti niin sanotuille läppärinomadeille sekä kaikille etätöitä tekeville, Avokonttorin tuottaja Anna Pakarinen kertoo.
Kiinteistöalalla moni yritys on sukupolvenvaihdoksen edessä. Helsinkiläisistä yrittäjistä joka kymmenes on yli 60-vuotias, kiinteistöalalla osuus on tätäkin suurempi.
Uutta verta siis kaivataan. Jukka Reinikka työskentelee toimitusjohtajana Rajatorpan Isännöitsijätoimistossa, jonka hänen isänsä omisti yli 20 vuotta. Yritys palvelee taloyhtiöitä ympäri pääkaupunkiseudun.
– Opiskellessani tietojenkäsittelyä ammattikorkeakoulussa tuli tunne, että voisin ryhtyä jatkamaan yrityksen puikoissa. Isännöinti oli jo tuttua esimerkiksi työharjoitteluiden kautta, Reinikka kertoo.
Yrittäjyyteen liittyvät vapaudet esimerkiksi työaikojen suhteen houkuttivat Reinikkaa. Pitkät asiakassuhteet ovat luoneet turvallisen pohjan tehtävään, joten omillaan oleminen ei huimaa.
– Olen tehnyt peruslaskelmat siitä, mistä rahaa tulee ja mihin sitä menee. En ole suunnitellut mitään repäisevää muutosta.
Kukkien myynti on perinteinen toimiala. Helsingin Roihuvuoressa on toiminut kukkakauppa samassa kiinteistössä aina 1950-luvulta lähtien, mutta yrittäjät ovat vuosien varrella vaihtuneet.
Tällä hetkellä kauppaa pitää alalla pitkään työskennellyt Tarja Holopainen , joka perusti paikalle ensimmäisen yrityksensä kolme vuotta sitten.
– Huomasin lehdessä tämän kukkakaupan myynti-ilmoituksen, ja siitä se sitten lähti. Kaikki alkoi niin nopeasti, että en ehtinyt edes starttirahaa anoa, Holopainen kertaa alkutaivaltaan.
Roihuvuoren kylämäinen tunnelma sopii Holopaiselle hyvin. Asiakkailla ei ole niin kiire, ja jonotellessa ihmiset rupattelevat niitä näitä. Niinpä Holopainen pärjää kivajalkapuodissaan pääasiassa yksin, mitä nyt turvautuu satunnaisesti perheen sesonkiapuun ja harjoittelijoihin.
– Tässä iässä olen ihan tyytyväinen tähän stressittömään ilmapiiriin, vaikka toimeentulo onkin kapeampi. Mielelläni toki palkkaisin työntekijän, mutta hiljaisista kausista johtuen se ei ole mahdollista.
Holopaisella on kyllä kehitysideoita yhteistyöstä esimerkiksi alueen koulujen kanssa. Seurakunta jo hyödyntääkin paikallista kukkakauppaa.
– Tässä työssä pitää olla empaattinen ja läsnä. Pitää olla mukana niin ilossa kuin surussa. Kovalla asenteella ei tässä työssä pärjää, Holopainen kuvailee.
Jaa tämä artikkeli: