Piia Viitanen on sosionomi, muusikko ja taideterapian opiskelija. Musiikin voima kiehtoo häntä. Kuva: Paula Viitanen
Piia Viitanen tekee luomufolkia ja vanhustyötä
Viitasen Piia -yhtyeen solistista kuoriutui muusikko Nepalissa.
Monelle artistille musiikin tekeminen on ollut haaveena nuoruudesta asti. Viitasen Piia -yhtyeen solisti Piia Viitanen ei kuulu heihin.
– Olen kasvanut muusikkoperheessä. Minutkin laitettiin pianotunneille ja kävin laulutunneilla, mutta ei se ollut yhtään vakavahenkistä, Viitanen kertoo.
Hänen tiensä musiikintekijäksi alkoi toisella puolella maapalloa. Vuonna 2008 Viitanen teki sosionomiopintoihinsa kuuluvan työharjoittelun nepalilaisessa katulapsikeskuksessa, ja kun illalla sähköt usein katkesivat, oli aikaa tarttua kitaraan.
– Ehkä se oli jokin kulttuurishokki. Piti löytää jokin itseilmaisun muoto. En tiedä, olisinko koskaan alkanut tehdä musiikkia, jos en olisi ollut siellä, irti omista ympyröistäni, Viitanen pohtii.
Ensin syntyivät sävellykset, sitten sanat.
– En ajatellut, että kukaan koskaan kuulee niitä kappaleita, ja hyvä niin, sillä minun ei tarvinnut miettiä sitä, mitä muut niistä ajattelevat.
Nepalin-tuliaisina kasassa oli pino kappaleita, joita Piia Viitanen lopulta uskaltautui esittelemään muusikkoystävilleen. Se oli hänelle itsensä haastamista, mutta tarpeellista myös musiikin kannalta: kun kappaleita esitti muille, niistä tuli ikään kuin oikeita lauluja.
Sitten syntyi oma bändi ja omakustannelevy, joka sai hyviä arvioita ja hieman radiosoittoakin.
Viitasen Piian toinen levy Uni onnesta julkaistiin viime syksynä. Menestys on jatkunut ja luomufolkiksi luonnehdittu musiikki on löytänyt kuulijansa.
– Palaute on tuntunut tosi helpottavalta. Minullahan ei ole minkäänlaista historiaa muusikkona, joten mietin, että olenko ihan hullu, kun teen levyjä.
Piia Viitanen tekee yhä myös koulutustaan vastaavaa työtä sosiaaliohjaajana Kinaporin palvelukeskuksessa. Hän vastaa paikan kulttuuripuolesta ja järjestää muun muassa folk-konserttisarjaa vanhuksille.
Ensi syksynä hän aikoo raivata tilaa musiikille ja tehdä työtä osa-aikaisesti.
– Nämä kaksi alaa ruokkivat toisiaan.
Viitasen arkeen kuuluvat myös ratkaisukeskeisen taideterapian opinnot. Taiteen, kuten musiikin, voima kiehtoo häntä. Taiteen avulla voi käsitellä suuria teemoja, kuten elämän rajallisuutta.
– Minulle musiikki on tapa purkaa tuntoja, siksi tein sitä aluksi vain itselleni. Musiikin kautta on mahdollista käsitellä kipeitäkin asioita. Lisäksi esimerkiksi muistisairaalla, jolta kieli ja sanat ovat jo hävinneet, musiikki liikuttaa yhä tunteita ja voi lisätä jopa toimintakykyä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun minulta loppuvat sanat, laulut alkavat” – Viitasen Piia antaa lauluissaan äänen niille, joilta se puuttuu, eli syrjäytetyille ja luonnolle
Hyvä elämäViitasen Piian tuore albumi Ihmisen aika kertoo kyydistä pudonneista ihmisistä, ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta ja elämän hauraudesta.