Kuva: Hans Eiskonen
Piirin ulkopuolella
Ammattiopistossa kiusaaminen on harvoin fyysistä. Sosiaalinen ja psyykkinen kiusaaminen ja syrjiminen ovat kiusaamisen muotoja, joita oppilaitoksen henkilökunnan on vaikea tunnistaa. Internet ja sosiaalinen media luovat kiusaamiselle uuden ulottuvuuden, joka ei ole hallittavissa. Netissä kiusaaminen ei katso aikaa eikä paikkaa.
Omnian opiskelijoiden ja henkilökunnan yhdessä toteuttamassa Stop kiusaamiselle -hankkeessa ongelmaan on otettu uusi tulokulma. Kiusaamista kokeneet opiskelijat kertovat paneelikeskusteluissa ammattiopiston henkilökunnalle kokemuksistaan. Paneeleihin osallistuu Omnian henkilökuntaa opettajista keittiötyöntekijöihin. Ratkaisuja ja toimintamalleja mietitään yhdessä. Keinoja kiusaamisen kitkemiseen etsitään myös opiskelijoille lähetettävän sähköisen kyselyn avulla.
Opiskelijahallituksen jäsen ja panelisti Miika Laeslehto kertoo, että puhumista myös oppilaitosten opiskelijoille on harkittu.
”Omat kokemukseni ovat niin rankkoja, ettei niitä ole hyvä kertoa kuusitoistavuotiaille korville”, viisitoistavuotiaana kiusaamisen takia psykoottiseen masennukseen sairastunut Laeslehto sanoo.
”Ne opiskelijat ovat todella rohkeita, jotka nyt ovat olleet paneelissa, vaikka yleisö onkin koostunut aikuisista. Oman oppilaitoksen opiskelijoille puhuminen olisi tosi kova juttu, jos sellaista edes pystyisi tekemään. Emme voi viritellä tilanteita, joista voisi tulla hankaluuksia”, Ammissäätöö-hankkeen projektipäällikkö Marja-Riitta Lygdman jatkaa.
Tiukemmat rangaistukset voisivat Laeslehdon mukaan olla yksi ratkaisu kiusaamisen vähentämiseen.
”Itse olen aika radikaalisti puhunut sen puolesta, että jopa karttakeppi pitäisi tuoda takaisin”, Laeslehto lataa.
Tällä hetkellä rankaisukeinoina ovat suullinen ja kirjallinen varoitus sekä väliaikainen erottaminen. Erottaminen saattaa kuitenkin olla ylpeilyn aihe rangaistuksen sijaan.
Tärkeimpänä keinona Stop kiusaamiselle -projektin opiskelija-aktiivit Juho Vainonen, Pauliina Juppi ja Miika Laeslehto pitävät nopeaa puuttumista. Omniassa kokeillaan esimerkiksi opiskelijoiden ryhmäterapiaksi nimeämää metodia, jossa kuraattori, opinto-ohjaaja ja ryhmänohjaaja keskustelevat opiskelijaryhmän kanssa yhteishengestä. Samalla kartoitetaan, mikä tilanne ryhmässä on kiusaamisen suhteen.
”Henkilökunnalla on selkeät säännöt puuttumiselle sekä mallit, miten asioita viedään eteenpäin. Opettajat vain eivät aina näe kiusaamista ja opiskelijat eivät uskalla siitä kertoa”, Amissäätöö-hankkeen projektiasiantuntija Päivi Saari sanoo. Hän jatkaa, että aina ei voi tietää, onko kyseessä kiusaaminen vai kavereiden välinen pelleily. Henkilökunnan on kuitenkin parempi puuttua tilanteeseen, kuin antaa asian olla.
Laeslehto huomauttaa, että toisinaan opettajat eivät ota tosissaan kiusaamisväitettä. Oppilaitoksen järjestämissä kyselyissä on ongelmana, että niihin ei aina vastata rehellisesti.
”Ihminen ei välttämättä uskalla myöntää edes itselleen sitä, että on kiusattu”, Juho Vainonen sanoo.
Stop kiusaamiselle -hanke kestää vuoteen 2014. Tavoitteena on löytää toimivia käytäntöjä kiusaamisen tunnistamiseksi ja vähentämiseksi. Hanke on osa laajempaa Amissäätöö-hanketta. Myös Suomen ammattiin opiskelevien liitto Sakki on mukana kampanjassa.
Jaa tämä artikkeli: