Piispa märehtii jouluvirttä
Piispa Eero Huovinen on tuottelias kirjailija, joka on mietiskellyt aiemmin muun muassa jouluevankeliumia ja katumus-psalmeja kirjoissa Pitkä ilo – Joulun evankeliumi (2002) ja Kärsimys ja ilo (2006). Tuoreessa Enkeli taivaan -kirjassa Huovinen jatkaa osittain samaa pohdiskelua, jossa hän kaivautuu sanojen sisältöihin ja niiden taakse.
Enkeli taivaan on ollut Eero Huovisen lempivirsi lapsuudesta saakka. Martti Luther kirjoitti sen vuonna 1535 omille lapsilleen alunperin joulunäytelmäksi, joka ammensi keskiaikaisen laulunäytelmän perinteestä. Huovinen kertoo kirjassaan virren synnystä ja sen tiestä nykyiseen virsikirjaamme.
Virren ensimmäinen suomennos on Hemminki Maskulaisen käsialaa 1600-luvun alusta. Vuoden 1820 alusta alkoi pitkä virsien uudistustyö, joka päättyi vuoden 1886 viralliseen virsikirjaan. Vuosikymmenten aikana virrestä laadittiin hyvin erilaisia käännöksiä.
Nykyinen suomalainen Enkeli taivaan on pysynyt sanoiltaan lähes samanlaisena jo yli sata vuotta. Virttä on pyritty uudistamaan, mutta aina on palattu takaisin 1800-luvun lopun muotoon. Lutherin oma sävellys on pysynyt samana läpi vuosisatojen.
Kirjan toisessa osassa Eero Huovinen lähilukee virren sanoja. Hän kirjoittaa: ”Luen niitä hitaasti, koska uskon, että virrellä on sanottavaa minulle ja meille. Annan tilaa virrelle ja kuuntelen. Vanhaa latinan kielellä kuvattua lukemistapaa noudattaen ”ruminoin” eli märehdin ( ruminare = märehtiä). Pysähdyn yksittäisiin sanoihin, sulattelen ja mietiskelen. Kun näin luen virttä, on usein käynyt niin, että virsi on alkanut lukea minua.” Tästä syystä Huovinen on antanut kirjan toisen osan nimeksi Enkeli lukee meitä.
Erityisesti kirjan toinen osa on antoisaa luettavaa. Huovinen antaa havaintojensa tulla esiin ja mietiskelee niitä kristillisen uskonhistorian taustaa vasten. Näin syntyy luettavaa, joka sekä koskettaa että antaa myös uutta ajattelemisen aihetta.
Tommi Sarlin
Eero Huovinen: Enkeli taivaan.
WSOY 2012, 167 s., 27,95 e.
Jaa tämä artikkeli: