Piispainkokous ei varjele pappisvaltaa
Piispainkokous oli päässyt Seppo Simolan pääkirjoitukseen (K&k 11.12.), jota en voi olla kommentoimatta. Ensinnäkin piispainkokouksessa on 20 jäsentä. Simolan kummastelema äänestystulos 12-6 johtui siitä, että kaksi jäsenistä oli äänestyksen alkaessa jo poistunut istunnosta.
Toiseksi vaatimus, että ”asessorit olisi heitettävä piispainkokouksesta pellolle”, tulee jälkijunassa. Kirkolliskokouksessa on jo käsittelyssä esitys, jonka mukaan piispainkokous tulisi koostumaan vastaisuudessa vain piispoista. Kolmanneksi Simola vetää roiseja päätelmiä yksittäisestä äänestystuloksesta. Lopputuloksena on karikatyyri piispainkokouksesta, joka korostaa ”kirkon viran ja teologisen osaamisen merkitystä”. Mutta Simola tietää perimmäisenä motiivina olevan halu pitää kiinni omasta asemastaan.
Uskallan paljastaa sisäpiirin tietona, että piispainkokous ei pyri pappisvallan pönkittämiseen. Työskentelyä leimaa tietoisuus siitä, että kirkko rakentuu kristityistä, jotka haluavat seurata Jeesusta arjessaan. Jos joku epäilee, voi etsiä piispainkokouksen sivuilta vaikkapa lausunnon Kirkko 2020 -tulevaisuusselonteosta (1/2011). Siinä paino asettuu enemmän kaikkiin kristittyihin kuin papistoon.
Luterilaisen käsityksen mukaan kristityt yhdessä ”omistavat” erityisen pappeuden, joka on olemassa yhteisen hyvän palvelemiseksi. Tuskin voi moittia, jos tähän työhön halutaan varustautua parhain mahdollisin teologisin välinein?
Jyri Komulainen
Jaa tämä artikkeli: