Piispan pääkirjoitus: Joulun sanoma sytyttää toivon
Jumala ei jäänyt sivustakatsojaksi vaan tuli vierellä kulkijaksi, ihmiseksi ihmisten rinnalle.
Jouluun valmistaudutaan tänä vuonna epävarmoissa tunnelmissa. Maailman levottomuus ja elämän ennakoimattomuus ovat tulleet todellisiksi monista syistä.
Turvallisuudentunteen horjuminen johtaa helposti epäluuloisuuteen ja pelkoon, äärimmillään jopa vihanpitoon. Tummat sävyt alkavat vaivihkaa hallita tulevaisuudennäkymiä.
Jouluevankeliumin tuttu kertomus Jeesuksen syntymästä sijoittuu tunnelmiin, jotka muistuttavat paljon oman aikamme ilmapiiriä.
Maria ja Joosef matkasivat Nasaretista Betlehemiin roomalaisen sotaväen miehittämän maan halki. Juutalaisten kansallinen itsetunto oli nujertunut ja siksi jotkut turvautuivat jopa väkivaltaan valloittajaa vastustaessaan. Vieraat vaikutteet muualta maailmasta tuntuivat oudoilta ja pelottavilta. Paluuta entiseen ei näyttänyt enää olevan.
Kun vielä muistamme, miten keisarikunnan veronkantojärjestelmä pakotti ihmiset vaivalloisille matkoille, tunnelmat eivät liene olleet herttaiset.
Tuollaisten tunnelmien keskellä kuultiin joulun sanoma ensimmäisen kerran.
Jeesuksen syntymä eläinsuojassa epävarmoissa oloissa levottomana maailmanaikana merkitsi ennen kaikkea sitä, että Jumala sitoutui tähän hauraaseen maailmaan ja ihmisen epävarmaan todellisuuteen.
Jumala ei jäänyt sivustakatsojaksi vaan tuli vierellä kulkijaksi, ihmiseksi ihmisten rinnalle.
Joulu tuo edelleen saman viestin oman arvaamattoman todellisuutemme keskelle.
Tietoisuus Jumalan läsnäolosta kaikkialla, myös oudoissa tilanteissa ja sekavissa tunnelmissa, tuo turvan, joka sytyttää toivon ja pitää sitä yllä.
Tämä viesti tiivistyy enkelin julistukseen:
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Luuk. 2:10–11)
Toivotan Sinulle hyvää ja siunattua joulua!
Tapio Luoma
Espoon hiippakunnan piispa
tapio.luoma@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: