Kamera käy. Media seuraa, kun parikymmentä vuotta Helsingin piispana toimineelle Eero Huoviselle etsitään seuraajaa. Kuva: Esko Jämsä
Piispanvaali kiinnostaa mediaa
Helsingin piispaksi valittavan täytyy oppia hallitsemaan myös julkisuus.
Helsingin piispakandidaatit tietävät, että piispan tehtävänä on toimia hiippakuntansa seurakuntien esimiehenä. Niinpä Sanomatalossa vaalipaneelia juontanut Radio Helsingin ohjelmapäällikkö Anna Laine oli utelias kuulemaan, onko ehdokkailla itsellään ollut joku erityisen hyvä pomo. Vaalin viittä ehdokasta tentattiin viime viikolla yli parisataapäisen yleisön edessä.
Mainioita esikuvia oli tullut vastaan useammallekin. Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra Leo Glad muisteli johtajaa, joka oli suhtautunut työntekijöihin tasapuolisesti ilman suosikkijärjestelmiä, ja Espoon hiippakuntasihteeri Irja Askola ja Tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen Marja Heltelä olivat molemmat kohdanneet kannustavan esimiehen.
Huopalahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Vapaavuori piti tärkeänä, että johtaja ottaa alaistensa ideat ja tarpeet huomioon. Tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Matti Poutiainen korosti hyvän johtajan olevan reilu ja pitävän sopimuksista kiinni.
Suureen julkisuuteen hiippakunnan paimeneksi valittava joutuu suostumaan alusta lähtien. Niinpä Laine tiedusteli, miten piispan pitäisi säädellä yksityisyyttään. Onko piispan soveliasta esimerkiksi kirjoittaa Facebook-yhteisöpalvelussa tai muussa internetin sosiaalisessa mediassa?
– Jokaisen pappina Facebookissa esiintyvän täytyy miettiä, mitä sivustolle kirjoittaa, muistutti Heltelä, jolla on itsellään 600 Facebook-kaveria. Piispallakin pitää hänen mielestään olla mahdollisuus osallistua sosiaaliseen mediaan.
Glad iloitsi siitä, että Facebook on tuonut loistavia mahdollisuuksia seurakuntatyöhön. Esimerkiksi munkkiniemeläisäidit löysivät Facebookista uuden tavan pitää yhteyttä, kun he eivät lasten kasvettua enää tavanneet toisiaan seurakunnan kerhossa.
Poutiainen ja Vapaavuori arvelivat Facebookista voivan olla hyötyä seurakunnassa, mutta piispan työssä sivuston käyttäminen saattaisi viedä liikaa aikaa. Blogikirjoittamisen sen sijaan veikattiin soveltuvan hyvin piispan mielipiteiden ilmaisemiseen.
Askola oli ainoa ehdokas, jolla ei toistaiseksi ollut henkilökohtaista Facebook-tiliä. Hän ei kuitenkaan nähnyt estettä, miksi piispa ei voisi ilmaista mielipiteitään sekä Facebookin että lehtihaastattelujen kautta.
– Kaikki mediat ovat piispan työtovereita, Askola linjasi.
Sanomataloon piispanvaalipaneeli päätyi, kun Helsingin hiippakunta sai paneeliin yhteistyökumppanikseen Helsingin Sanomat. Ehdokkaita paikan päällä kuunnellut päätoimittaja Reetta Meriläinen kertoi valtakunnan päälehden seuraavan vaaleja kiinnostuksella, koska suomalaiset pitävät Helsingin piispaa merkittävänä henkilönä.
– Helsingin hiippakunta on iso ja vaikea johtaa. Se, miten piispa onnistuu työssään, heijastuu laajasti seurakuntiin, hän sanoo.
Henkilövaalit antavat Meriläisen mielestä hyvän mahdollisuuden valaista lukijoille, millainen seurakunta on työpaikkana ja mitä kirkon sisällä ajatellaan uskosta.
Päätoimittaja toivoo, että tuleva piispa ottaisi aktiivisesti paikkansa mediassa ja tulisi julkisuuteen aina, kun mieleen tulee tärkeitä asioita. Eikä selväsanaisuuskaan olisi pahitteeksi.
– Piispan olisi pystyttävä ilmaisemaan asiansa selvästi. Silloin hänen sanomisiaan ei tarvitsisi arvailla. Jos mediassa puhuu laveasti, toimittajat oikaisevat mutkia suoriksi.
Noora Melaanvuo
Jaa tämä artikkeli: