Pinnistely päivänvaloon
Uolevi Itkonen kokosi Tapiolan seurakunnan 50-vuotisen historian kirjaksi. Seurakunnan perustaminen ei ollut itsestään selvä asia.
Heinäkuu 2011. Suomi lomailee rannoilla ja leirintäalueilla. Espoon keskuksessa, Kirkonkulman tiilikuutiossa, istuu iso mies sitkeästi työtuolissaan arkistomateriaaliin syventyneenä. Uolevi Itkosen muistiinpanoista alkaa hahmottua Tapiolan seurakunnan 50-vuotishistoriikki.
”Polvileikkauksen jälkeen lääkäri ehdotti, että en lähtisi kesämökilleni keikkumaan. Tuumasin että meneehän se heinäkuu näinkin. Kirkonkulmassa en polviani paljon rasittanut – seurakuntayhtymän henkilökunta piti minua kuin piispaa pappilassa. Minulle haettiin varastojen kätköistä yhä uutta tutkittavaa ja toimitettiin kahvit ja voileivätkin eteen”, Itkonen myhäilee.
Tapiola tänään -lehden, sittemmin Länsiväylän pitkäaikainen päätoimittaja tekee tietokirjansa journalistin huolellisuudella. Niitä on jo ilmestynyt aimo pino, muun muassa Espookirja vuonna 1992, Keskustorni 1994, Ihmisiä Tapiolassa 1998, Clasu ja Tampere vuonna 2001 ja Tapiola-yhtiöiden juhlakirja Tapiola-fuusio vuonna 2002.
Tärkeä osa Tapiolan seurakunnan historiaa oli taltioituna eläviksi muistoiksi hänen omaan ”keskusyksikköönsä”. Pohjaa kirjalle loivat hänen pitämänsä seurakunnan 40- ja 50-vuotisjuhlapuheet. Kirjan tekoa suunnitellessaan Itkonen laati alkajaisiksi listan henkilöistä, jotka osaisivat kertoa seurakunnan alkuvaiheista.
”Tuijotin listaa ja tajusin, ettei siinä ole montakaan sellaista, jolta olisi enää tietoa saatavilla. Tekemisen onni oli siinä, että aikalaisena olin saanut tavata niitä ihmisiä, jotka olivat raataneet seurakunnan synnyn puolesta.”
Yksi tärkeimmistä tietolähteistä oli Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen professori Leo Aario, jonka kanssa Itkonen keskusteli 1980-luvulla paljon Tapiolan asioista. Aario oli Tapiolan seurakunnan synnyn ytimessä seurakuntayhdistyksen puheenjohtajana ja Espoon kirkkovaltuuston jäsenenä.
”Hän oli varsinainen voimahahmo, professori Lasse Hautamäen sanoin ’pieni ja itsepäinen mies’ joka vaikutti merkittävästi sekä seurakunnan syntyyn että sittemmin Tapiolan kauppala-asemaan. Kirjaa tehdessäni yllätyin huomatessani, että Aario ei ollut koskaan kuvaillut, miten vaikea seurakunnan alkutaival oli. Hän ei selvästikään halunnut muistella menneitä pahalla”, Itkonen pohtii.
Tapiolan puutarhakaupunki sai ensimmäiset asukkaansa kesällä 1954. Se kasvoi vauhdilla nuorten perheiden kaupungiksi. Aktiivinen väki perusti järjestöjä ja kerhoja. Tapiolan suunnittelijalla ja rakennuttajalla, Asuntosäätiöllä, oli merkittävä rooli myös arkisessa elämässä. Asuntosäätiön tiedotuspäällikkönä Uolevi Itkosella oli näköalapaikka alueen syntyyn.
Säätiö kutsui yhdessä Espoon suomalaisen seurakunnan kanssa toukokuussa 1955 koolle kokouksen, jossa yksimielisellä päätöksellä syntyi seurakuntayhdistys.
”Kyse oli seurakuntayhdistyksestä, ei seurakunnasta. Sitä ei voitu vielä perustaa, koska Tapiolasta puuttuivat kirkkolain edellyttämät säännölliselle seurakuntatyölle välttämättömät rakennukset ja tilat”, Itkonen kirjoittaa historiikissa.
Seurakuntayhdistyksellä oli monenlaista toimintaa, jota se rahoitti muun muassa järjestämällä arpajaisia. Pastori Lenno Järvi kiersi ovelta ovelle tapaamassa tapiolalaisia ja piti jumalanpalveluksia parakissa ja viidesti vuodessa elokuvateatteri Kino Tapiolassa. Vaikka omaa seurakuntaa ei ollut, se toimi käytännössä aktiivisesti myös yksityiskodeissa.
”Espoo eli suuren murroksen kautta, sillä kaupungin väestön enemmistö oli kallistunut suomenkielisten puolelle. Kielikysymykset vaikuttivat moneen asiaan käytännössä ja asenteissa”, Itkonen pohtii.
Espoon suomen- ja ruotsinkielisten seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa edusmiesten määrä oli kielijaon mukaisesti tasan 12–12. Leo Aario oli sinnikkäin uuden Tapiolan seurakunnan kiirehtijä. Hän pelkäsi että asian viivyttäminen johtaisi kirkolle varatun maa-alueen luisumisen muuhun käyttöön. Ratkaisevassa valtuustokokouksessa Tapiolan seurakunnan erottamista omaksi seurakunnakseen kannatti 11 ja vastusti 10 edustajaa. Kokouksesta oli poissa kolme jäsentä, mikä luultavasti ratkaisi äänestystuloksen.
Erinäisten tarkennusten ja hallinnollisten kierrosten jälkeen Tapiolan seurakunta syntyi virallisesti 1.5.1960.
Tapiolan seurakunnan alkutaipaleella suuret asiat eivät olleet itsestään selviä. Puutarhakaupungin keskusalueen suunnitellut arkkitehti Aarne Ervi oli piirroksiinsa asettanut kirkon keskelle kylää. Ennen kuin se siihen nousi, käytiin vielä perin eriskummallisia tonttien tarjous- ja kerjuuviritelmiä sekä kirkon arkkitehtikilpailu, jonka lopputulos suututti Asuntosäätiötä johtaneen Heikki von Hertzenin ikiajoiksi. Itkonen kuvaa vaiheikkaita käänteitä kirjassaan kuin jännitysnäytelmää, jollainen se jälkikäteen tarkasteltuna olikin.
Maaliskuu 2013. Uolevi Itkonen näyttää tyytyväiseltä. Tapiolalaisessa kahvilassa hänen käsissään on painotuore kirja Tapiola, seurakunta Espoossa – viisi vuosikymmentä seurakuntaelämää.
”Olen otettu ja onnellinen. Minulla on tunne, että olen saanut kaikkiin kysymyksiini vastauksen, ja mitään ei jäänyt tätä kirjaa varten tekemättä.”
Nyt on aika hiukan huilata, mutta kahden seuraavan teoksen aiheet ovat jo mielessä.
”Niistä en vielä puhu ääneen. Haluan keskittyä yhteen tarinaan kerrallaan.”
Kuka?
Uolevi Itkonen, 75 v, espoolainen vaikuttaja, valtiot. maist., entinen Länsiväylän päätoimittaja, nykyinen tietokirjailija.
Missä?
Usein kirjoitustyön parissa kotonaan Kivenlahdessa.
Mitä?
Uusin kirja Tapiola, seurakunta Espoossa – viisi vuosikymmentä seurakuntaelämää ilmestyi juuri. Se kertoo seikkaperäisesti seurakunnan synnystä ja sen vaiheista näihin päiviin saakka.
Jaa tämä artikkeli: