Pirkko Jalovaara esiintyi Munkkivuoren kirkossa
Helsingin kirkkoherrat sanoutuivat maaliskuun alussa irti Pirkko Jalovaaran toiminnasta. Luottamus oli mennyt sen jälkeen, kun TV1:n MOT-ohjelma oli käsitellyt Jalovaaran opetusta demoneista.
Teksti: Marja Kuparinen
Päätös ei ollut pannajulistus Jalovaaralle tai karismaattiselle kristillisyydelle. Valvontaa kirkoissa pidettävien tilaisuuksien osalta oli kirkkoherrojen mielestä kuitenkin syytä tehostaa, kertoi kirkkoherrojen kokouksen puheenjohtaja Stefan Forsén.
Petrus församlingin kirkkoherra Bengt Lassus katsoi Jalovaaran voivan tulla Munkkivuoren kirkkoon 19.3. opettamaan, koska asiasta oli jo aiemmin sovittu. Seurakunta aikoi järjestää paikalle omat sielunhoitajansa.
Tiistai-iltana kirkkoon valuu väkeä tasaiseen tahtiin. Tulijat saavat käteensä Jalovaaran työtä tukevan Rukousystävä-lehden.
Iso kirkko täyttyy. Kirkkoherra Lassus esittelee aluksi sielunhoitotiimin ja muistuttaa paikalla olevia median edustajia kuvauskiellosta. Jo aikaisemmin muutamille lehdille on lähetetty huomautus kuvauskiellosta sekä siitä, että ihmisiä ei saa seurakunnan tiloissa haastatella. Pappeja on paikalla useita.
Ylistyslaulujen jälkeen saarnatuoliin kiipeä pieni vaalea nainen. Jalovaara puhuu Jumalasta, joka ei hylkää ihmistä kärsimyksiin. Jumala ei selitä kärsimystä, vaan kärsii sen yhdessä ihmisen kanssa. Joskus hän myös parantaa Pyhän Hengen kautta, mutta ei aina. Parannusta on myös hengellinen uudistuminen. Jalovaara kehottaa ihmisiä sulkemaan silmänsä, panemaan käden rinnalleen ja tuntemaan Jumalan kosketuksen sisimmässään.
Yhden ainoan kerran Jalovaara viittaa kokemaansa mediaryöpytykseen. Hän kertoo, miten kovaa kipu on ollut, kun ovia on suljettu. Lohdutusta tuo ajatus siitä, että Jumala jakaa kivun hänen kanssaan.
– Sinä yksin tiedät, miksi olen joutunut tähän, että minun täytyy turvautua yksin sinuun, rukoilee Jalovaara.
Illan esirukousosuudessa 40 vuotta Sanan ja rukouksen iltoja vetänyt Ulla-Christina Sjöman rukoilee lähetettyjen ja tilaisuudessa kerättyjen huolien ja kiitosaiheiden puolesta. Niitä on paljon.
Mitään villiä menoa ei näy, ellei siksi lasketa laulun aikana harvakseltaan kohotettuja käsiä. Lopuksi paikalla olijat rukoilevat käsi kädessä Herran siunauksen.
Sjömanin ja Jalovaaran luo kertyy kättelijöitä ja huolien purkajia. Kahden viikon päästä tavataan taas.
Jaa tämä artikkeli: