Pirkko Jalovaaran parjaamisesta
Olen pettynyt pastori Seppo Juntusen kirjoitukseen Pirkko Jalovarasta (27.11.). Olen ollut useissa Pirkko Jalovaaran illoissa. Tilaisuudet ovat olleet väkeviä ja lohduttavia. Olen nähnyt monien parantuneen. Myös Rukousystävät-lehdessä on lukuisia todistuksia ihmisten parantumisista. Oman perheeni kohdattua vakavan sairauden olen Jalovaaran tilaisuuksissa saanut voimia jaksaa. Vaikka Jumala olikin päättänyt ottaa lapsenlapseni luokseen, niin silti luopuminen oli helpompaa ajatuksin, että Jeesus rakastaa lapsia.
Olen oppinut tuntemaan Pirkko Jalovaaran sydämellisenä, auttavaisena, opettavaisena ja lähimmäistä rakastavana ihmisenä. Jos ihminen tekee auttamistyötä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, niin tuskin siihen mahtuu enää mitään muita henkivaltoja.
Arvostan ihmistä, joka jaksaa kiertää kotimaata ja ulkomaita auttaen ihmisiä. Hän ei ole koskaan puhunut itse auttavansa ja parantavansa ihmisiä, vaan hän on välikäsi, saviruukku, jota meidän Herramme käyttää työrukkasenaan.
Raamattu ei anna mitään mahdollisuutta häpäistä toisen ihmisen hengellistä työtä. Tämän pitäisi erityisesti seurakuntien ja pappien muistaa. Onko näissä parjaamisissa kysymys suunnattomasta kateudesta, ilkeydestä vai henkivalloista?
Marjanne Vihanto-Tykkyläinen
Jaa tämä artikkeli: