Piru irti
Vanhan sanonnan mukaan piru on pontevimmillaan papinvaalin aikaan. Tällä viitataan lähinnä erinäisiin juoruihin, huhuihin, pahan puhumisiin ja selkään puukottamisiin, jotka ovat tyypillisiä silloin, kun taistellaan jostakin paikasta. Liekö piru puuhakkaana nytkin Haagan suunnassa, kun siellä ollaan valitsemassa uutta kirkkoherraa.
Papinvaali on yksi menneiltä vuosisadoilta periytyvä kummallisuus kirkon hallinnossa. Ei taida olla muuta yhteisöä tai yritystä, jonka johtaja valitaan kansanvaalilla. Tietenkin presidentti valitaan, mutta vain määräajaksi. Yleensä demokratiassa ideana on se, että valittu vallanpitäjä voidaan vaihtaa, jos hän osoittautuu kehnoksi. Kirkkoherraa ei voida.
Eipä silti, kyllä nykyiselläkin järjestelmällä on Helsinkiin saatu kelpo kirkkoherroja, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vaaliin liittyvä likainen peli ei silti ole ainoa valintatavan ongelma. Toinen on siihen liittyvä mahdollinen valituskierre, joka pahimmillaan jättää seurakunnan jonkinlaiseen välitilaan jopa useaksi vuodeksi.
Ylimalkaan voidaan kysyä, onko kansanvaali enää nykyään mielekäs tapa kirkkoherran valintaan. Äänestysprosentit ovat etenkin kaupunkioloissa jääneet usein pieniksi, jopa surkeiksi. Kirkkoherran tehtävä painottuu yhä enemmän hallintoon ja johtamiseen. Vaalikentällä tähän tarvittavista taidoista ja ominaisuuksista saadaan harvemmin käypäistä tietoa.
Laki mahdollistaa jo sen, että seurakunnan luottamushenkilöt suorittavat kirkkoherran valinnan. Ei tämäkään mikään ongelmaton vaihtoehto ole, mutta se ainakin mahdollistaa huolellisemman perehtymisen ehdokkaiden osaamiseen sekä heidän haastattelemiseensa ja testaamiseensa. Lisäksi se nostaa luottamuselinten painoarvoa ja ehkä myös kiinnostusta luottamustehtäviin.
Haagan seurakunnassa annetaan viisaasti äänestäjille mahdollisuus tutustua ehdokkaisiin muutenkin kuin lakisääteisissä vaalisaarnoissa. Toivottavasti he hyödyntävät tilaisuutta ja kiinnittävät huomiota erityisesti ehdokkaiden johtamisosaamiseen. Joutavat juorut kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ei pidä antaa pirulle edes pikkusormea.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: