Piru mieheksi.
Pirullista kuria
Tuleeko tehtyä pyhänä töitä tai käytyä kirkonmenojen aikaan marjassa tai ongella? Satutko pelaamaan korttia, juopottelemaan, kiroilemaan tai peräti tanssimaan? Vai oletko ahne tai ilkeä pienemmillesi? Varo vaan, pirulla saattaa olla asiaa.
Suomalaisten uskomustarinoiden piru on ristiriitaisempi hahmo kuin kristinuskon läpeensä paha paholainen. Monissa tarinoissa piru ilmestyy rankaisemaan syntistä tai yhteisön sääntöjä rikkovaa — se siis toimii eräänlaisena moraalinvartijana. Tavatonta ei ole sekään, että piru asettuu auttamaan sairaita ja puolustamaan heikkoja.
Suomalainen piru -kirjan (SKS 2011) toimittaja Mari Purola toteaakin, että uskomustarinoissa piru on käsivarrenmitan päässä, kun Jumala vartioi kaukana taivaassa. Piru jalkautuu ihmisten pariin samaan tapaan kuin esikristillisen ajan jumalat, tontut ja haltiat.
Mistä sitten tietää asioivansa pirun kanssa? Kirjan tarinoiden perusteella kannattaa tarkata punaisiin pukeutuneita tai niitä, joiden toinen jalka on hevosen kavio tai pukin sorkka. Kissakaan ei aina ole kissa eikä kukko välttämättä kukko.
Ehkä pirulle olisi hommia nykymaailmassakin. Kauppakeskuksiin ainakin voisi palkata päivystävän pirun säikyttelemään väkeä pois peliautomaateilta, päiväkaljoilta ja sunnuntaiostoksilta.
Jaa tämä artikkeli: