Pakolaiset ojensivat käsiään saadakseen kopin avustustyöntekijöiden heille heittelemistä vesipulloista perjantaina Kreikan ja Makedonian rajalla lähellä Idomenin kylää Pohjois-Kreikassa. Yli 230 000 pakolaista on saapunut Kreikkaan tämän vuoden aikana. Kuva: Lehtikuva / Afp Photo / Sakis Mitrolidis
Pitääkö kristityn auttaa kaikkia?
Pakolaiskriisi on herättänyt monenlaista huolta ja pelkoa myös Suomessa. Pakolaisvastainen keskustelu velloo varsinkin sosiaalisessa mediassa.
Suuret mediatalot, MTV3 ja Nyt.fi, ovat joutuneet jopa sulkemaan pakolaisaiheisiin juttuihin liittyvän kommentoinnin vihapuheen takia. Suomi on kuitenkin hyvinvointiyhteiskunta – mistä tällainen voimakas negatiivinen reaktio pakolaisia kohtaan kumpuaa?
”Olemme Suomessa tottuneet turvallisuuteen, tuttuuteen ja ennakoitavuuteen. Monet kokevat, että nämä tulevat nyt liiaksi haastetuksi. Tavallinen arki murtuu, vieraus pelottaa. Ehkä meillä on harhaluulo siitä, että elämää voi hallita. Kun isossa mittakaavassa tapahtuu yllättäviä liikkeitä, jotka kohdistuvat myös meihin, emme osaa suhtautua niihin oikein. Tilannetta ei voikaan hallita”, pohtii Toivakan kirkkoherra Panu Partanen.
Muun muassa rasismin synnistä sosiaalisessa mediassa aiemmin kirjoittanut Partanen näkee sosiaalisen ja muunkin modernin median perustuvan pitkälti vastakkainasetteluun:
”Mielipiteet polarisoituvat. Somen 'ketjuissa' saman mieliset ihmiset voivat venyttää kommenttinsa äärimmäisyyksiin ja yleensä kommentit entisestään vain jyrkkenevät. Mikä tahansa asia voi saada liioittelevat mittasuhteet, pakolaiskeskustelu ei tee tästä poikkeusta", Partanen sanoo.
Kovat arvot haastamassa lähimmäisenrakkauden?
”Syrjäytyminen ja osattomuus tuottavat varmasti psykologisia tarpeita pahan olon ulkoistamiseen. Siksi omat sosiaaliset ongelmamme kytkeytyvät keskusteluun maahanmuutosta. Sitäkin voi pohtia, onko maallistumisella yhteyttä välinpitämättömyyteen maailman hädän edessä ja suoranaiseen vihamielisyyteen. Maahanmuuttajavastaisia mielipiteitä kun löytyy sellaistenkin parista, joita voi pitää hyväosaisina", sanoo piispainkokouksen pääsihteeri, teologian tohtori Jyri Komulainen.
Komulaisen mukaan näyttää jopa siltä, että luterilaisen lähimmäisenrakkauden haastajiksi on nousemassa erilaisia ideologioita, jotka korostavat kilpailua ja vahvimpien selviytymistä.
Suosituimpia kriittisiä näkökulmia pakolaiskeskusteluun onkin Partasen mukaan kotimaisen ja ulkomaisen hädän asettaminen vastakkain. Vedotaan siihen, että omat kansalaiset pitäisi hoitaa ensin. Ajatellaan, että kunkin maan tulee huolehtia vain omistaan. Näin ei Partasesta tietenkään pitäisi olla. Molemmat kuuluu hoitaa, ja hän uskoo, että molemmat pystytään hoitamaan.
Valitettavasti iso joukko vaikenee
Partasen mukaan uhrautuminen ja omasta mukavuudenhalusta luopuminen, edes hiukkasen, ovat monelle ylitsepääsemättömiä esteitä. Ei kestetä häiriötekijöitä, jotka sekoittavat arjen. Mutta samalla Partanen haluaa muistuttaa, että Suomessa on iso määrä väkeä, jotka suhtautuvat pakolaisiin realistisesti. Ilmiön ongelmat nähdään, mutta lähimmäisten hätä asetetaan kaiken edelle. Partanen uskoo jopa enemmistön ajattelevan näin.
”Valitettavasti iso joukko on hiljaa eikä tuo mielipidettään kovinkaan selvästi esille. Somessa lukuisat ihmiset ovat irtisanoutuneet muukalaisvihasta. Ihmiset ovat kerääntyneet mielenilmauksiin kannattamaan monikulttuurista Suomea. Avoin rasismi on kasvanut, tullut näkyväksi, mutta toisaalta monet suomalaiset ovat erittäin avoimia eri kansallisuuksille. Lukuisat yksilöt ja ryhmät haluavat auttaa. Tämä tulee muistaa”, Partanen sanoo.
Voiko kristitty valita keitä autetaan?
Kovia arvoja näkyy kuitenkin myös poliitikkojen puheissa. Unkarin pääministeri Victor Orban on lausunut pakolaisten uhkaavan Euroopan kristillisiä perinteitä. Myös ateistiksi itsensä määritellyt perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho on antanut lausunnon, jonka mukaan Eurooppaan pitäisi ottaa ensisijaisesti kristittyjä turvapaikanhakijoita. Onko tällainen autettavien ”valikointi” ja avun rajaaminen samalla tavalla uskoviin kristillistä?
”Raamatun keskeinen eettinen sanoma liittyy ihmisten väliseen oikeudenmukaisuuteen. Yksi esimerkki tästä on 'rakastaa muukalaista' (5. Moos. 10: 19). Myös Jeesus nosti viimeisen tuomion kriteeriksi, miten on kohdeltu kaikista heikoimmassa asemassa olevia (Matt. 25: 31–46). Kristitylle ei jää Raamatun valossa muuta vaihtoehtoa kuin yrittää auttaa parhaansa mukaan kaikkia ihmisiä – niitäkin, jotka vaikuttavat kenties oudoilta ja pelottavilta”, Jyri Komulainen sanoo.
Komulainen toteaa, että Raamatussa ei missään erotella, keitä pitäisi auttaa, vaan tekstit haastavat nimenomaan näkemään oman sisäpiirin ulkopuolelle. Panu Partasen mukaan kristityn tulee auttaa myös muslimia.
Rakkauden kaksoiskäsky ohjaa kristittyä
”Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat universaaleja, kaikkia koskevia: 'Se mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.' Tämä ohje on annettu sitovaksi. Jeesus puhui lähimmäisen rakastamisesta, hyväksymisestä, armosta – rajoituksetta ja poikkeuksetta. Usein hän nosti esimerkin, että juuri muukalaiset ovat ymmärtäneet asiat paremmin kuin omahyväiset tekopyhät (lainopettajat ja fariseukset). Yllättävä arjen sankari olikin laupias samarialainen, eivät juutalaiset uskonoppineet”, Partanen sanoo.
Tämän lisäksi meitä ohjaa Suomen laki. Lain mukaan Suomesta turvapaikkaa hakeva ihminen on otettava vastaan, jonka jälkeen hänen asiansa käsitellään. Turvapaikka tai oleskelulupa voidaan myöntää humanitaarisista syistä tai harkinnan jälkeen sitä ei myönnetä. Aiempina vuosina reilu puolet turvapaikkapäätöksistä on ollut myönteisiä.
Helsingin seurakuntien oppilaitospastori, uskontodialogiin osallistuva Heidi Rautionmaa on samoilla linjoilla. Rautionmaan mielestään välinpitämätön ja vihainen asenne toisia kohtaan ei kuulu todistukseen Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan.
”Kristitty on kutsuttu lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan. Olen huomannut, että vieraanvaraisuus ja toista kunnioittava kohtaaminen edistävät yhteiskunnassamme yhteiseloa. Kun eri tavoin uskovat ihmiset ovat saaneet kokea, että heitä ei tuomita esimerkiksi heidän erilaisen uskonsa takia, he tuntevat paremmin kuuluvansa yhteiskuntaan ja eivät eristäydy omiksi ryhmikseen”, Rautionmaa kertoo.
Erityisesti lapsia suojeltava vihapuheelta
Helsingin seurakunnissa pakolaisten auttamista koordinoimaan on nimetty kansainvälisen työn sihteeri Tarja Korpaeus-Hellsten.
”Seurakuntatyössä kohdataan monesta taustasta tulevia ihmisiä, myös monesta uskontotaustausta tai vakaumuksesta. Esimerkiksi diakoniatyössä autetaan resurssien mukaan kaikkia, jotka apua tarvitsevat huolimatta taustasta”, kertoo Korpaeus-Hellsten.
Julkinen keskustelu pakolaisista on raskasta seurattavaa myös Suomessa asuville ja tänne kotiutuneille maahanmuuttajille. Heidän lisäkseen keskustelu vaikuttaa myös kantasuomalaisiin monin tavoin ja herättää voimakkaita mielipiteitä ja tunteita, vastakkainasetteluakin, mutta Korpaeus-Hellstenin mukaan toisenlaiset äänet ja teot vahvistuvat, ja tulevat esiin muun muassa lisääntyneessä auttamishalussa.
”Tänne kotoutuneet ja täällä syntyneet maahanmuuttajat luultavasti jälleen kerran saavat tuntea olevansa ei-niin-toivottuja. Monet ovat varmasti myös väsyneitä olemaan uudestaan ja uudestaan valtakunnan puheenaiheena. Olla NE, joista puhutaan monin eri tavoin. Toivon, ettei kukaan ja varsinkaan lapset joutuisi tuntemaan oloaan uhatuksi ja joutuisi rasismin tai vihapuheen kohteeksi tässä tilanteessa. Erityisesti lasten suojeleminen on meidän kaikkien aikuisten tehtävä”, Korpaeus-Hellsten sanoo.
Mikä lääkkeeksi vihapuheeseen?
”Vieraus on aina vierasta. Kun kaukaisia lähimmäisiä ei tunneta, niin media, huhut ja kiristynyt ilmapiiri vahvistavat negatiivista kierrettä. On mielenkiintoista, että pieni lapsi on tiettyyn ikään asti hyvin utelias ja erilaisuutta hyväksyvä. Mikä tämän muuttaa? Selvää on, että ympäristön asenteet muokkaavat eniten meitä. Siksi asennekasvatus, tiedon lisääminen ja vierauden konkreettinen kohtaaminen ovat erittäin tärkeitä”, Partanen arvioi lääkkeeksi tähän.
Partasen oma käsitys on selvä: ”Raamatun esimerkki ajaa meitä etsimään lähimmäisen etua rajoituksetta. Jeesus ja Paavali olivat viime kädessä inklusiivisia, he tahtoivat sulkea pelastuvien piiriin mahdollisimman suuren joukon.”
Siksi vihapuheeseen tulee vastata viisaudella ja lempeydellä. Partasesta luomistyön perusteella jokainen ihminen on Jumalan kuva. Kaikki ovat siis lähimmäisiämme.
Jaa tämä artikkeli: