Pitäisikö avioliitot muuttaa siviililiitoiksi?
Nimimerkki Asian puolesta (K&k 5.6.) nosti esille avioliittoa koskevia näkökulmia. Avioliitto on jo nyt mahdollinen homoille – kunhan toinen osapuoli ei ole oma rakastettu. Tuttavapiirissäni on esimerkkejä, kuinka Venäjältä on naitu Suomeen pakoon seksuaalista syrjintää ja jopa väkivaltaa.
Heteroystävä voi tarjoutua avioliittoon, tai homomies ja lesbo avioituvat keskenään. Avioliitosta puhutaan usein symbolisia asioita korostaen, mutta teknisesti avioliitto on juridinen sopimus. Järkiliitto on virallinen avioliitto samoin kuin rakkausliittokin.
Rekisteröity suhde ja avioliitto, edes hetero- tai homoavoliitto, eivät ole juridisesti sama asia. Kela ei tunnista kahden naisen tai miehen yhteistaloutta avoliitoksi. Avoliitossa asuva lesboäiti saa yksinhuoltajan lapsilisää, ja myös asumistuki on edullisempi. Etu voi olla satoja euroja kuukaudessa. Mikseivät veroeuroistaan tarkat heterot nouse vaatimaan tasa-arvoa?
Avioliiton yhteydessä puhutaan lasten asemasta, joka on homopareilla heikompi. Jos heteropari adoptoi tai saa lapsen luovutetuilla sukusoluilla, ovat molemmat puolisot lapsen vanhempia. Rekisteröidylle parille syntyvä lapsi täytyy erikseen adoptoida perheen sisällä, mikä kestää kuukausia. Ilman sitä lapsella ei ole laillista oikeutta toiseen vanhempaan eikä vanhemmalla lapseen.
Avioliittokeskustelua seuratessa pohdin toisinaan, pitäisikö kaikki avioliitotkin muuttaa siviililiitoiksi, jotta maallinen laki olisi sama kaikille pareille. Siunaaminen on asia erikseen. Jos kirkko haluaa säilyttää pyhän heteroavioliittonsa, niin meille muille suotakoon mahdollisuus tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja perheeseen, kutsuttakoon sitä sitten millä nimellä tahansa.
Martta Kaatra
Jaa tämä artikkeli: