Loistoa. Kukkaset koristavat valtakuntaa.

Pitopöydässä

• 03.06.2013 13:31

Suuressa laupeudessaan Jumala oli antanut taivasten valtakunnan avaimet hänen sanastaan kiinnostuneille. Avainten haltijat pitivät lahjaansa niin suuressa arvossa, että he laittoivat ne pomminvarmaan kassakaappiin ja pitivät palvontamenoja kaapin edessä harvojen ja valittujen kanssa.

Eräänä päivänä sille seudulle tuli kiertävä saarnaaja, joka toi kutsun Jumalalta.

”Kaikki on valmistettu. Jumala on koristanut valtakuntansa kauniiksi silmiä ilahduttavin kukkasin ja värein. Hänen pitopöytänsä notkuvat huolellisesti vieraita varten suunniteltuja ruokalajeja. Musiikin harmonia ja rytmi ovat vain vailla kuulijaa ja tanssijaa. Tulkaa, te Jumalalle omistautuneet.”

Mutta avainten haltijoilla oli muuta tekemistä. Yhden piti valvoa valtakunnan avainkaappia. Toinen järjesti palvontamenoja. Kolmas oli parhaillaan nuhtelemassa ja ojentamassa niitä, jotka eivät avainten merkitystä ymmärtäneet, eikä hän siksi ehtinyt iloitsemaan.

Puuhatkoot, tuomitkoot, Jumala ajatteli vihastuneena ja kutsui suurenmoiseen valtakuntaansa kaikki ihmiset turuilta ja toreilta. Hän pyysi syyllisiä murtamaan leipää kanssansa. Epäuskoisen kanssa hän kuljeskeli metsässä. Yksinäisten kanssa hän tanssi villisti ja hylätyt otti kainaloonsa.

Ensimmäistä kertaa avaintenhaltijoiden seuduilla joku luotti tuomittuihin, toivottomiin ja uskonsa menettäneisiin. Nämä rupesivat ajattelemaan, että missä oli iloa ja taakkojen jakamista, siellä valtakunta jo oli. He oppivat tunnistamaan Jumalan läsnäolon. Missä oli laupeutta, siellä myös Jumala oli.

Kaisa Kariranta

3. sunnuntai helluntaista