null Pohjakosketuksesta selville vesille

Eero Salpa on kiertänyt asuntolat ja alkoholistien hoitokodit ja menettänyt monta asuntoa. Nyt hän haluaa pysytellä raittiina ja auttaa toisiakin. Kuva: Liisa Huima

Eero Salpa on kiertänyt asuntolat ja alkoholistien hoitokodit ja menettänyt monta asuntoa. Nyt hän haluaa pysytellä raittiina ja auttaa toisiakin. Kuva: Liisa Huima

Pohjakosketuksesta selville vesille

Entiset alkoholistit auttavat Myllypuron kirkolla asunnottomien majoittamisessa.

Kookas mies halaa lämpimästi kirkon ovesta sisään kolistelevaa naista. Yhtä tervetulleiksi hän taputtelee miesvieraita, tuttujaan ja tuntemattomia.

Eero Salpa, 54, auttaa talkoolaisena asunnottomien majoittumista Myllypuron kirkolla.

Vapaaehtoisina puurtavat myös seurakunnan omat aktiivit ja partiolaiset. Apujoukkoja on saatu vielä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston pyörittämän kerhohuoneen Ostarin Hymyn verkostoista.

Kolmantena perusjoukkona kirkolla valvoo päihteetöntä elämää edistävän Päivänselvä-yhdistyksen aktiiviporukka, joukossa moni entinen asunnoton alkoholisti.

Yhdistyksen riveissä Salpa aloittelee nyt vapaaehtoisen auttajan uraansa.

Myllypuron kirkko käynnisti asunnottomien säännöllisen majoittamisen vuoden alussa. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin tammikuun viimeisenä perjantaina, helmikuussa ollaan samoissa merkeissä liikkeellä toista kertaa. Sana on kiertänyt, ja tulijoita on jo enemmän, yli kaksikymmentä.

Eero Salpa tuntee monet heistä – joukossa on myös ystäviä – mutta välittömältä auttajalta irtoaa juttua vieraammankin kanssa. Rankat kokemukset ovat herkistäneet miehen toisten ahdingolle. Kaveria ei täällä jätetä.

Paikalla olevaa Myllypuron kirkon emoseurakunnan Herttoniemen kirkkoherraa Veijo Vatkaa Salpa kehuu vuolaasti:
– Siinä on mies, jolla oli rohkeutta avata kirkko asunnottomille! Hän hyväksyi heti Päivänselvän nokkamiehen ”Caitsu” Liljestrandin ja Myllypuron diakonin Karolina Kytölän idean asunnottomien päästämiseksi kirkkoon.

– Meidän vapaaehtoisten mukanaolo täällä vielä lisää seurakunnan katu-uskottavuutta, naureskelee huumorimies Salpa.

Päivystäminen on hänen mielestään ”kuin peiliin katsoisi”.
– En kuitenkaan ajattele, että onneksi mä en ole tossa lattialla nukkumassa. Ihmettelen vain, miten näiden ihmisten terveys kestää. Toivon, että he pääsisivät jaloilleen.

Asunto meni alta

Viime syksynä Salpa ajautui tilanteeseen, jossa tilit menneen kanssa oli tehtävä.

Lapsuudenkodin ristiriidat ja muutkin hankaluudet ihmissuhteissa ajoivat nuoren miehen kymmeneksi vuodeksi maailmalle.
– Ulkomailla minusta tuli juoppo, siellä kaikki muutkin joivat. Kun palasin Suomeen ja takaisin entiseen työpaikkaani maansiirtofirmassa, perjantaipullot muuttuivat vähitellen torstaipulloiksi. Sitä rataa tahti tiivistyi, vaikka töissä ei ollut mitään vikaa. Olin osaston esimies ja hankin ylipanostajan koulutuksen, hän kelaa mennyttä.

Kymmenen vuotta Salpa oli naimisissa. Pari asui Kalliossa ja sitten Roihuvuoressa.
– Vaimo halusi kuitenkin takaisin Kallioon. Hän osti sieltä asunnon sillä aikaa, kun minä makasin sairaalassa nilkkaleikkauksessa. Asunnosta maksettiin ylihintaa, ja se oli pahasti homeen pilaama. Ostotemppu tuli meille liian kalliiksi, ja niin päädyimme vuokralaisiksi.

– Koko elämäntyöni, kaikki mitä meillä oli, meni samassa rytäkässä. Siinä vaiheessa minulta olivat jo hermot palaneet, ja uusi juomakausi alkoi.

Salpan masennus muuttui pahaksi ahdistukseksi, ja juomaputki laukaisi aggressiot. Lopulta vaimo pakeni turvakotiin ja haki myöhemmin eron.

Syöksykierre

Seuraavat neljä vuotta menivät sumuisessa juoma- ja asuntolakierteessä.
– Asunnon menetystä seurasi hermoromahdus ja sairaalareissu. Sen jälkeen menin Pelastusarmeijan asuntolaan Kallioon. Sehän on kuin seula, sinne virtaa viinaa joka rakosesta, Salpa kertoo.

– Juopotteluni kasvoi kasvamistaan ja oli loppujen lopuksi totaalijuomista. Join itseni siihen kuntoon, että yritin itsemurhaa jo toisen ja myöhemmin kolmannenkin kerran.

Sairaalavaiheen jälkeen Salpa sai mielenterveyskuntoutujien asunnon. Sen hän kuitenkin menetti juomisen vuoksi, samoin vielä toisen asunnon.

– Kiersin kehää: Pelastusarmeija, alkoholistien hoitokoti, Pelastusarmeija, jatkohoitopaikka, oma asunto, toinen asunto…Välillä kävin aina katkolla. Lopulta makasin viime syksynä Herttoniemen Sahaajankadun alkoholistien asuntolan matolla.

Pohjakosketus

– Siellä matolla mä mietin, että olen selvinnyt kolme kertaa. Jos nyt matto vedetään alta pois, jäljellä on enää hauta. Se oli pohjakosketukseni.

– Joku kysyi kerran, olenko rukoillut. Olen rukoillut monta kertaa, jokainenhan rukoilee, kun muuta ei voi enää tehdä. Mutta kuinka moni on kiittänyt?

AA:n työntekijät kertoivat Sahaajankadulla, että Ostarin Hymyssä tarjotaan jouluruokaa ja sinne voi jäädä yöksi. Salpa sattui siellä samaan pöytään Päivänselvän kavereiden kanssa.

– En tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta minulle tuli semmoinen tunne, että tässä on minun porukkani, he puhuivat vertaiselleen. Heillä oli takanaan hyvin samanlaisia juttuja kuin itselläni. Tämä kaveriporukka oli minun joululahjani, heistä olen kiittänyt.

Jatkossa Eero Salpa haluaa kouluttautua auttamaan alkoholisteja ja asunnottomia. Alkuun on lukujärjestyksessä Päivänselvä-yhdistyksen kesäkurssi.

Maaliskuun alussa Salpaa lykästi. Tukiasunnon järjestyminen katkaisi reilun neljän vuoden asuntolakierteen, ja samalla raitis elämä sai tukevamman lähtökohdan.

Jaa tämä artikkeli: