Epilepsiakohtaukset sekä arvet käsissä ja jaloissa muistuttavat Otim Sistoa melkein kuolemaan johtaneesta pakomatkasta sissien joukoista.
Polkupyörien korjaaja
Entinen sissi Otim Sisto tekee paluuta arkeen perustamassaan pyöräkorjaamossa.
Ugandalainen Otim Sisto, 44, jättää joka keskiviikkoaamu vähän ennen kymmentä pyöräkorjaamonsa ja kävelee toiselle puolelle kylää mangopuun alla olevalle kokouspaikalle. Siellä hän istuu kapealle penkille muiden viereen. Niin Otim on tehnyt joka viikko helmikuusta 2010 lähtien, jolloin hän liittyi Kony wa (Auta meitä) -säästöryhmään.
Nimenhuudon jälkeen jokainen ryhmän jäsen käy vuorollaan tiputtamassa 200 shillingin kolikon eli noin 6 senttiä muovikippoon. Se on lahjoitus ryhmän sosiaaliseen rahastoon, josta jäsenillä on mahdollisuus saada korotonta lainaa esimerkiksi lääkkeiden ostoa tai lääkärissä käyntiä varten.
Sitten on varsinaisten säästöjen vuoro. Kunkin ryhmäläisen säästöt merkitään ryhmän yhteiseen tilikirjaan ja jokaisen omaan säästövihkoon. Otim käy antamassa oman 2000 shillingin setelinsä. Koko ryhmältä kertyy tällä kertaa yhteensä 42 000 shillinkiä eli runsaat 10 euroa.
Yhteisestä kassasta ryhmäläiset voivat saada henkilökohtaista lainaa. Lainasumma voi olla korkeintaan kolme kertaa se summa, jonka on itse pystynyt säästämään. Otim on ottanut ryhmältä yhden lainan, jolla hän on hankkinut polkupyörän varaosia korjaamoonsa. Säästöryhmällä on hänelle kuitenkin paljon suurempikin merkitys.
”Olin mukana tappamassa”
Oli vuosi 1992. Reilut kaksikymppinen Otim oli tullut kotiin töistä pitämään ruokataukoa, kun ovensuussa seisoi äkkiä LRA:n (Lord’s Resistance Army) sissejä osoittamassa häntä aseella. He riisuivat häneltä paidan, sitoivat kädet ja ottivat mukaansa. Kotiin jäi raskaana ollut vaimo.
Monien muiden LRA:n kaappaamien tavoin Otim päätyi Sudaniin, jossa hänet pakotettiin toteuttamaan LRA:n hirmutekoja.
— Olin mukana tappamassa ihmisiä. Jos ei tappanut, joutui itse tapetuksi. Halusin paeta, mutta pelkäsin, koska ne, jotka jäivät kiinni pakoyrityksestä, tapettiin raa’asti, Sisto kertoo.
Lopulta vuonna 2004 Sisto yritti pakoon kahdeksan kaverinsa kanssa. Heidät saatiin kiinni. Sisto näyttää arpia päässään ja käsissään ja luodin jälkiä jaloissaan. Hänet yritettiin tappaa ampumalla ja lyömällä veitsellä päähän, mutta hän sai kätensä puoliksi eteen. Jaloissa on yhä luoteja. Ne tuntuvat ihon läpi.
— He jättivät minut, koska luulivat, että olin kuollut. En tiedä, mitä muille kävi. Uskon, että he kuolivat.
Siston onneksi ugandalaiset sotilaat löysivät hänet ja toimittivat sairaalaan, josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. Päävamman vuoksi Sisto saa edelleen epileptisia kohtauksia. Ja joskus hän ratkeaa juomaan, kun menneet teot alkavat kummitella mielessä.
”Ryhmä pitää minut kasassa”
Otimilla on nyt kaksi vaimoa ja yhdeksän lasta. Vanhin lapsista on 17-vuotias, nuorin kaksi. Hän itse asuu Wolin kylän keskustassa, koska ei enää pysty vammojen vuoksi maatöihin. Vaimot ja lapset asuvat kotitilalla puolentoista kilometrin päässä. Otim sai kuntoutuskeskuksessa mekaanikon koulutuksen ja on sen turvin hankkinut elantonsa polkupyörien korjaamisella.
Luterilaisen maailmanliiton kylätyöntekijä David Amone kehuu, että kunnossa ollessaan Otim on kova tekemään töitä. Pyörien korjaamisen lisäksi hän on hankkinut käytettyjä aurinkopaneeleja, joiden avulla hän lataa kännyköitä.
Säästöryhmästä Otim kiinnostui nähtyään, miten muut hyötyivät siitä.
— Saan joskus sen verran ylimääräistä rahaa, että voin jättää jotain säästöön. Olen ottanut 70 000 shillingin lainan polkupyörän varaosien ostamiseen. Toivon, että voin laajentaa korjaamoa kouluttaakseni lapset. Rukoilen, että voin maksaa lasten koulumaksut. Olen sitoutunut kouluttamaan heidät.
Ryhmän ansiosta Otim on saanut takaisin luottamuksen ihmisiin. Hänet on valittu äänestyksellä ryhmän sihteeriksi.
— Olen oppinut elämään toisten kanssa. Saan ryhmässä tukea. Siellä minua ei syrjitä. Muut ryhmäläiset rohkaisevat minua lopettamaan juomisen ja auttavat unohtamaan pahat muistot. Se, että he luottavat minuun, pitää minut kasassa.
Apua Ugandaan
Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen avustustyöhön. Tänä vuonna tuetaan muun muassa Pohjois-Ugandassa Paderin läänissä toteutettavaa maaseudun kehitysohjelmaa ja erityisesti siihen kuuluvaa säästö- ja lainaryhmätoimintaa.
Julman LRA-sissiliikkeen terroria paenneet ihmiset ovat menettäneet kaiken omaisuutensa ja monet myös läheisensä. Tavoitteena on auttaa evakosta palaavia aloittamaan normaali elämä kotikylissään.
Jaa tämä artikkeli: