Polttoaine loppumassa?
Tapoin aikaa Amsterdamin lentokentällä kirjakaupassa. Englanninkielisen tietokirjallisuuden bestsellereiden joukossa oli peräti viisi kirjaa, joissa nykypäivän historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät tarkastelevat lännen kulttuuria ja sen elinkaaren sammumista sekä muiden sivilisaatioiden voittokulkua. Kohta huomasin, että muutamat niistä löytyvät myös Helsingin rautatieasemalta.
Yksi kirja voisi olla sattuma, mutta viisi ei ole. Huippuammattilaisten toisiansa muistuttavat havainnot kertovat trendistä tai trendimuutoksesta, mutta epäilemättä myös kulttuurin sisälle hiipineestä uskonpuutteesta. Valistuksen jälkeisestä länsimaisesta kulttuurista on polttoaine loppumassa.
Sekin on totta, että kansakuntien ja sivilisaatioiden nousun ja tuhon teorioita on esitetty antiikin Kreikasta alkaen. Saksalainen Spengler kirjoitti länsimaiden tuhosta jo 1920-luvulla. Ei siis hätää, voisi ajatella.
Kirkollisessa kulttuurikeskustelussa puhuttiin 1960-luvun alkupuolella jälkikonstantinolaisuudesta. Sillä viitattiin kristinuskon asemaan 300-luvulta alkaen valtiokirkkona, länsimaiden ainoana uskontona ja kulttuurisena pohjana, jonka nähtiin horjuvan. Tuolloin ajateltiin kristinuskon yksinvallan loppuneen ideologiamarkkinoilla, mutta muistettiin korostaa, että kirkko ei ollut olemassa vain yksittäistä ihmistä vaan myös kansaa ja kansakuntaa varten.
Aika paljon siitä onkin kysymys. Kansaa tai kansakuntaa on yhä hankalampi nähdä. Pikemmin on yhä pienemmiksi pirstaloituvia todellisuuksia.
On kyse sitten romahduksen alusta tai vain pessimismin lisääntymisestä taloudellisesti epävarmana aikana, murros näyttää olevan tosi. Uskonnollisuus on ainakin muuttumassa. Valistuksen jälkeisten länsimaiden aiempaa yhtenäistä kristillistä pohjaa rapauttaa henkinen valintatalous. Kirkon valvoma oppi kiinnostaa harvempia, mutta uskonnot ja erilainen uushenkisyys monia.
Jotkut kutsuvat nykyistä trendiä Hengen ajaksi. Toiset miettivät, onko vahvistuvilla sivilisaatioilla yhtenäistä henkistä pohjaa.
Mikko Malkavaara
mikko.malkavaara@diak.fi
Kirjoittaja on kirkollis–yhteiskunnallinen moniottelija, tutkija ja opettaja.
Jaa tämä artikkeli: