Kamomilla Sarajärven ja Joel Klemetin mielestä Verner Pantonin Living Tower sopisi vaikka Weegee-talon aulaan. Kuva: Jukka Granstrom
Pop-taidetta olohuoneeseen
Emma Espoossa on täynnä poppia. Mutta sopiiko se tavalliseen olohuoneeseen?
Pop Art Design -näyttely Emmassa esittelee värikästä designia ja taidetta 50-luvulta 70-luvun alkuun. Näyttelyssä on hilpeitä yllätyksiä mutta myös sellaista, jonka kohdalla tavallinen sisustaja kurtistelee kulmiaan.
Mitkä näyttelyn esineistä toimivat sisustuksessa tänään? Mikä ei sovi enää koteihimme ja miksi? Sitä pohtivat Kamomilla Sarajärvi ja Joel Klemetti. He ovat Espoon Niipperistä kotoisin olevat sisarukset, jotka opiskelevat neljättä vuotta sisustusarkkitehtuuria.
Puhallettavaa pinkkiä olohuoneeseen
Kamomilla Sarajärvi erikoistuu tilasuunnitteluun ja kiinnittää huomiota esineiden kokoihin ja väreihin; miten ne vaikuttavat ympäristöönsä.
Osa näyttelyn kalusteista on hänen mielestään liian suuria, voimakkaan värisiä tai erikoisia. Jos kaluste täyttää tilan vaativalla olemuksellaan, se ei ole hyvä ratkaisu.
”Ei pitkään jaksa katsella käyttöesineinä erikoisuuksia, niihin kyllästyy. Tavaran tulisi kestää aikaa ja miellyttää silmää vuosienkin päästä”, sanoo Kamomilla Sarajärvi ja silmäilee huvittuneena puhallettavaa pinkkiä nojatuolia.
Pientä kotiin, isoa julkisiin tiloihin
Kotiin sulautuu pieni erikoisuus paremmin kuin suuri, tehosteväri paremmin kuin räikeä värimylläkkä. Opiskelijat kuitenkin kelpuuttaisivat monet näyttelyn kalusteista yritysten auloihin tai poikkeuksellisen suuriin koteihin.
Joel Klemetin pääaine on kalustemuotoilu. Hän näyttää kännykästä tekemänsä tuolin prototyyppiä. Hän on muiden aloittelevien muotoilijoiden kanssa pian lähdössä Milanon huonekalumessuille esittelemään suunnitteluaan maailmalle. Tuoli on hengähdyksenohutta puuta.
”Täällä on paljon designia, joka ei ole menettänyt tuoreuttaan”, pohtii Joel Klemetti.
Nyt kaivataan harmoniaa
Näyttelyn hallitseva materiaali muovi viestii kuitenkin hänen mielestään halpuutta ja sen myötä heikkolaatuisuutta. Muovi on epäekologista ja epäaitoa. Nyt arvostetaan aitoja ja kulutusta kestäviä materiaaleja kuten puuta ja luonnonkuituja. Kirkkaat värit ja niiden yhdistelmät heijastivat 60-luvun ihanteita. Nyt ihmisiä eivät kiehdo tekniikka ja mainosvalot, vaan kaivataan harmoniaa ja sen myötä hillittyä väriskaalaa.
Rohkea ote ja leikittely on Klemetin ja Sarajärven mielestä näyttelyssä inspiroivaa, sillä he eivät halua solahtaa yleisesti hyväksytyimpään ajattelutapaan. Oman näkemyksen säilyttäminen on tärkeää ja vaikeaa.
”Jokaisella aikakaudella on oma tyylinsä, jota pystyy kunnolla tarkastelemaan vasta jälkeenpäin”, toteaa Sarajärvi.
Jaa tämä artikkeli: