Pop up -seurakuntatyö jättää jalkoihinsa pitkäjänteisen työn
Toimintakulttuurin muutos on tarjolla niin yrityselämässä ja valtionhallinnossa kuin Helsingin seurakuntayhtymässäkin. Toimintakulttuurin muutoksesta halutaan käydä kriittistä keskustelua, mutta kritiikki leimataan helposti muutosvastarinnaksi. Ei kaikki kritiikki ole muutosvastarintaa, eikä muutosvastarintakaan aina ole vailla hyviä perusteita.
Lattiatason työntekijänä olen ihmetellyt toimintakulttuurin muutoksen yhteydessä vallan keskittymistä. Kirkkoherroilla on vuosikymmeniä vanha huoli: kulkevatko seurakunnat ja yhteinen seurakuntatyö samaan suuntaan? Entä kirkkoherrojen yhteinen suunta?
Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, kirkkoherra Juha Rintamäki pitää perusteltuna, että seurakuntayhtymän johtaja olisi kirkkoherra. Tällä taattaisiin, että seurakunnat ja yhteinen seurakuntatyö kulkisivat samaan suuntaan. Ainakin kirkkoherrojen ääni kuuluisi. Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo on dynaaminen ja sanavalmis johtaja. Mutta keskittyykö valta liikaa, jos sama henkilö on kirkkoherra, seurakuntayhtymän johtaja ja tuomiokapitulin kollegion jäsen?
Toimintakulttuurin muutoshankkeessa uskotaan vapaaehtoistyön voimaan, mutta juuri kirkkoherrat erilaisine ideoineen ovat esillä tiedotusvälineissä. Ymmärrän, että kirkkoherra voi olla mediaan päin ikään kuin seurakunnan kasvot. Toivoisin, että johtaja kuuntelisi ideoita ja loisi hyvällä hallinnolla työntekijöille ja vapaaehtoisille toimintaedellytyksiä. Tarvitaanko kirkkoherraa patjojen kantajaksi, olut- tai kävelyseuraksi?
Pop up -tyylinen työote menestyy mediassa, mutta jättää jalkoihinsa esimerkiksi pitkäjänteisen kasvatustyön. Kerralliset tapahtumat voivat olla näyttäviä muistutuksia seurakunnan olemassaolosta. Ne eivät kuitenkaan korvaa sitä hiljaista tukea, jota esimerkiksi diakonian tai nuorisotyön ammattilaiset tarjoavat.
Toimintakulttuurin muutokseen liittyvässä keskustelussa pohditaan paljon taloutta ja rakenteita mutta yllättävän vähän kirkkoa, sen olemusta ja tehtävää. Minkälaista kirkkokäsitystä ajettu muutos edustaa? Kaipaisin keskusteluun kirkon olemukseen liittyvää teoreettistakin pohdintaa. Muutoksessa puhutaan Helsingin seurakunnista, mutta ei edes Helsingin hiippakunnasta tai koko Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta, puhumattakaan globaalista Kristuksen kirkosta. Emme ole omalakinen ja yhdenmukainen saareke kirkko Helsingissä.
Saku Toiviainen
perheneuvoja
Jaa tämä artikkeli: