Populistista politiikkaa
Vaalien yhteydessä on puhuttu paljon populismista. Filosofi Tuomas Nevanlinna on antanut populisteista hauskan määritelmän: he esittävät hyvältä kuulostavia, mutta vastuuttomia vaatimuksia usein toivoen, että niillä saa suosiota, mutta niitä ei toteuteta. ”He karjuvat katsomossa sen joukkueen puolesta, jonka häviöstä ovat lyöneet vetoa”. Nevanlinnan mukaan populisti on poliitikko, joka laskee sen varaan, etteivät hänen vaatimuksensa mene läpi.
Kirkkoa läheltä liippaavissa aiheissa populistista politiikantekoa kuulee muun muassa Vihreältä liitolta ja Vasemmistoliitolta. Tätä ovat esimerkiksi heitot siitä, että hautaustoimi tai historiallisten kirkkorakennusten hoito on siirrettävä kirkolta yhteiskunnan eli valtion tai kuntien tehtäväksi.
Kukaan ei tosissaan usko, että suomalaisessa perinteessä kirkkojen ylläpitoa, kirkkomaita tai itse hautaamista siirrettäisiin valtion tai kunnan virkamiesten tehtäväksi. Mutta voidaanhan tämmöisilläkin heppoisilla ajatuksilla kuvitella kerättävän jokin ääni kirkonvastaiselta tuntuvassa ilmapiirissä.
Tämänkaltaisia aiheita kosketteleva nettikeskustelujen maailma on ihan oma lukunsa. Siellä vilisee mitä kummallisimpia ajatuksia, joilla ei ole kuin ohut kosketus siihen, mikä todellisessa maailmassa on mahdollista. Voidaan esimerkiksi puhua kirkon monopolibisneksestä hautaamisessa ja siitä, että valtion tulisi kilpailuttaa hautaaminen.
Ihmisten saattaminen pieteetillä hautaan ja hautausmaiden pitäminen vainajien muiston ja omaisten surun edellyttämässä kunnossa ovat toki tehtäviä, jotka kirkko haluaa kunnialla hoitaa. Valtaosa niistäkin, jotka eivät edes kirkkoon kuulu, haluavat itselleen ja läheisilleen kirkollisen hautaan siunaamisen. Bisnestä näistä asioista ei kyllä saa tekemälläkään. Halvan populistisen politiikanteon välineiksi ne silti näyttävät kelpaavan.
On järkevää, että yhteiskunnan ja kirkon välillä on selkeä työnjako siitä, mikä tehtävä kummallekin luontevasti kuuluu. Asiallisen poliittisen keskustelun aihe on, mikä on hyvä ja kohtuullinen tapa korvata kirkolle ne yhteiskunnalliset palvelut, jotka se kaikille kansalaisille tuottaa.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: