Tekniikka haltuun. Kirjaston uutena painopisteenä on musiikin harrastamisen tukeminen. Petri Hellgren (oik.) opastaa Sami Rainiota studiolaitteiden saloihin Kirjasto 10:ssä.
Porakoneita vai CD-levyjä?
Helsingin kirjastojen musiikkitarjontaa uudistetaan. On vielä auki, mitä tehdään levykokoelmille.
Teksti Antti Möller
Kuva Sirpa Päivinen
Mitä mieltä olet kirjaston musiikkiosastosta, jossa ei ole ainuttakaan CD-levyä? Ajatusta kannattaa mutustella, sillä tämä saattaa olla pian todellisuutta. Tai ainakin yhä lähempänä häämöttävässä kirjastolaitoksen lippulaivassa, Helsingin keskustakirjastossa, jonka hankesuunnitelma hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa tammikuussa.
– Viitisen vuotta sitten ajateltiin, että keskustakirjastoon tulisi 40 000 CD-levyä. Tällä hetkellä suunnitelmissa on laittaa esille 5 000 levyä, tai ehkä ei ainuttakaan, toteaa sisältöpalveluista vastaava Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtaja Anna-Maria Soininvaara.
Syy muutokseen ovat levyjen alati vähenevät lainamäärät. Kun vielä vuonna 2010 Helsingissä tehtiin yhteensä 1 160 000 musiikki-CD-lainaa, oli vastaava luku viime vuonna enää 740 000.
Streaming- eli suoratoistopalveluiden, kuten Spotifyn ja Sound-cloudin, suosio on käynnistänyt pääkaupunkiseudun kirjastoissa melkoisen mylläyksen. Naapurikunnassa Espoossa musiikkiaineiston hankintabudjettia on karsittu kahdessa vuodessa 30 prosentilla. Vantaalla CD-hankintoja on supistettu vieläkin kovemmalla kädellä, 40 prosentilla.
Kehityskulku on ollut kivijalan levykaupoissa täysin samansuuntainen. Helsingissä moni musiikin ystävä koki viime kesänä surullisen hetken, kun paikallinen Stupido Shop ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin.
– Streamauspalvelut ja taloudellinen lama olivat meille kohtalokkaita. Isot massat vain lopettivat CD-levyjen ostamisen, kertoo Stupido Shopia vuosikausia pyörittänyt musiikkitoimittaja Aleksi Pahkala.
Pahkalan mukaan kaikenlaista kyllä yritettiin.
– Keskustelimme levy-yhtiöiden kanssa kymmenisen vuotta uutuuslevyn hinnan puolittamisesta, mutta tuloksetta. Selvitimme myös digitaalista levymyyntiä verkossa, mutta teostomaksujen takia se oli mahdoton yhtälö.
Siispä musiikkikirjastotkin etsivät nyt uutta visiota, jolla houkutella musadiggarit luokseen. Helsingin, Espoon ja Vantaan näkemykset tulevasta ovat varsin yhdensuuntaiset: uutena painopisteenä on musiikin harrastamisen tukeminen.
Todennäköisesti toteutuvassa keskustakirjastossa moni asia on vielä auki, mukaan lukien Kirjasto 10:n musiikkikokoelman kohtalo.
– Kirjastonhoitajiemme on tarkoitus tänä vuonna miettiä, millainen musiikkikirjasto jatkossa on. En halua naulata mitään kiinni, mutta maailmalla korostuu nyt yhteisöllinen puoli. Asukkaiden toiveita kysytään vielä tänä vuonna, Anna-Maria Soininvaara paljastaa.
Musiikin ystäviä onkin moneen lähtöön. Mitä vaadittaisiin, että musiikin monitoimimies Aleksi Pahkala kiinnostuisi kirjaston musiikkipalveluista uudelleen?
– Haluaisin kirjastoihin enemmän kulttuurielämyksiä. Kaipaan musatapahtumia ja keskusteluita. Nuorille saisi myös opettaa musiikkihistoriaa, esimerkiksi Lepakon merkityksestä.
Kaikki eivät hurraa uusille tuulille. Vantaan musiikkikirjaston pitkäaikainen kirjastonhoitaja ja aktiivinen keskustelija Heikki Poroila ei pidä uusia ideoita sinänsä huonoina. Hän kuitenkin vastustaa väkevästi kehitystä, jossa kirjaston ydintoiminnot – kokoelma- ja tietopalvelu – ajetaan samalla alas. Poroilan mielestä lapsi on menossa pesuveden mukana.
– Tällä hetkellä kunnat leikkaavat kirjastojen määrärahoja jyrkästi. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että itse perustyö lakkautetaan ja jäljelle jää vain tämä kiva puuhastelu.
Eläkkeelle toukokuussa jäävä Heikki Poroila pohtii tulevaa huolestuneena. Hänen mielestään kirjastonhoitajia ei kuunnella.
– Ihmiset saattavat tulla hakemaan kirjastosta porakoneita, jos sellaisia on tarjolla, mutta se ei ole olennaista. Keskeisiä ovat sisällöt, kirjat, levyt, lehdet ja nuotit. Ilman niitä kirjastoa ei ole olemassa.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Moni voi ajatella, että juuri Spotifyn kaltaiset nettipalvelut tulee nähdä pahimpina vihollisina.
– Toki popmusiikin lainamäärät ovat pudonneet näiden helppokäyttöisten verkkopalveluiden myötä. Mutta ei sieltä verkosta silti kaikkea saa, lähimainkaan. Kirjaston tulisikin täydentää kaupallisten toimijoiden tarjontaa, Poroila toteaa.
Helsingissä esimerkiksi nuottien lainaaminen on kasvussa ja musiikkikirjatkin vetävät. Niihin luultavasti panostetaan jatkossakin. Ja pääsehän kirjastokortin numerolla nykyään kuuntelemaan klassista ja jazzia Naxos-verkkopalvelusta.
Poroila korostaa, että kirjastojen musiikkikokoelmissa on jo nyt valtava määrä esimerkiksi vanhoja LP-levyjä, joita ei juuri muualta löydy. Aleksi Pahkala tiedostaa saman ja katsoo, että verorahoja ei kannata tuhlata kaikkien uutuuksien haalimiseen.
– Kirjaston kokoelma on tärkeä tietyissä genreissä ja kotimaisen musiikin historian tallentamisessa. Myös asiantuntemukseen pitää satsata. Itse esimerkiksi arvostan suunnattomasti kirjastonhoitajien bluesin ja klassisen musiikin tuntemusta.
Jaa tämä artikkeli: