Annikki Vihavaisen koti Kannelmäessä on kuudentoista lapsenlapsen ja yhden lastenlastenlapsen mummola. Kuva: Raudasmedia/Joona Raudaskoski
Presidentti palkitsi eläkkeelle jääneen seurakunnan lastenohjaajan
Annikki Vihavainen sai äitienpäivänä Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan ansiomerkin.
– Siinä on moni ollut sylissä. Kun lapsenlapset tulevat pienenä hoitoon, tässä niitä on kiva keinuttaa ja laulella.
Annikki Vihavainen, 75, esittelee ylpeänä vihreää keinutuolia, mummolan vakiokalustoa.
Mummolaksi kannelmäkeläisen kaksion julistaa jo oveen ripustettu sydämenmuotoinen kyltti. Kirjahyllyn päällä on pitkä rivi kuvia, joissa hymyilevät ylioppilaat, rippikoululaiset ja sylilapset.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö luovutti Vihavaiselle äitienpäivänä Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan ansiomerkin kultaristein. Myöntöperusteiden mukaan se on huomionosoitus kasvattajana tehdystä arvokkaasta työstä.
– Kuka sen merkin saa sitten periä? Vihavainen kysyy ja syystä. Omia lapsia on neljä ja lastenlapsia viisitoista. Ensimmäinen lastenlastenlapsi syntyi keväällä.
Vihavainen on tehnyt elämäntyönsä paitsi hoitaen omia lapsiaan ja lastenlapsiaan myös kasvattamalla muiden lapsia Malmin ja Roihuvuoren seurakuntien lastenohjaajana.
1970-luvun alussa Vihavainen asui perheineen Pihlajistossa. Vihavainen järjesti taloyhtiön lapsille kerhotoimintaa, josta kantautui tieto myös seurakuntaan. Pian Malmin seurakunnasta soitettiin ja pyydettiin Vihavaista lastenohjaajaksi päiväkerhoon.
– Olin todella onnellinen. Sanoin, että tulen, jos saan työhön koulutuksen. Ihan kylmiltään en olisi siihen uskaltanut lähteä.
Myöhemmin Vihavainen siirtyi töihin Roihuvuoren seurakuntaan, jossa hän ehti olla töissä 20 vuotta. Jäädessään eläkkeelle 2005 hänet valittiin vuoden roihuvuorelaiseksi.
– Se oli arvostuksen osoitus myös lapsityölle. Toivon todella, että seurakunnankin päättäjät arvostaisivat edelleen lapsityötä. Siinä seurakunta pääsee lähelle perheitä.
Eläkkeellä Vihavainen on keskittynyt lastenlasten hoitamiseen ja harrastuksiinsa. Kirkkokuorossa hän on laulanut yli 30 vuotta. Pianonsoiton opiskelun hän aloitti jäädessään eläkkeelle.
Vihavainen on kannustanut myös lapsiaan harrastamaan. Lasten ollessa nuoria perhe toimi aktiivisesti partiossa, Viipurin urheiluseurassa, Pihlajamäki-seurassa ja hiihtoseurassa. Sen lisäksi kaikki neljä lasta kävivät musiikkiopistossa.
Listan lukeminen ääneen hengästyttää. Eikö näin aktiivinen elämä tuntunut koskaan raskaalta?
– Ei koskaan. Ja vanhempana lapset menivät itse harrastuksiinsa. Me olimme mieheni kanssa taustajoukoissa. Minä pesin hikisiä vaatteita.
Vihavainen kiittelee edesmennyttä miestään.
– Olimme hyvä tiimi, kaikki vuodet rakastuneita toisiimme. Kyllä sellaistakin voi olla.
Myös lapset ovat olleet äidilleen kiitollisia. Vihavainen liikuttuu muistellessaan, kuinka lapset kysyivät lupaa anoa Mannerheimin lastensuojeluliitolta ansiomerkkiä.
Jaa tämä artikkeli: