Psykoottisella on oikeus kykyyn uskoa
Psykiatristen potilaiden oikeuksia tulisi tarkastella uudella tavalla, ihmisoikeusteoriaan porautunut Mari Stenlund sanoo.
Psykoottisissa häiriöissä on tyypillistä, että henkilön todellisuudentaju horjuu eikä hän pysty jakamaan kokemaansa todellisuutta muiden kanssa. Keskeisiin oireisiin kuuluvat aistiharhat ja harhaluulot.
Skitsofreniaan sairastuneen mielessä saattaa olla paljon myös uskonnollisväritteisiä harhoja, jotka ovat vakavasta sairaudesta kertovia oireita. Mari Stenlund on pohtinut väitöskirjassaan, että onko psykoottistasoiseen mielenterveyden häiriöön, kuten skitsofreniaan, sairastuneella ihmisellä kuitenkin oikeus omiin harhaluuloihinsa. Hänen Freedom of delusion -väitöskirjalle myönnettiin huhtikuussa Helsingin yliopiston väitöskirjapalkinto.
Mari Stenlundin väitöstutkimuksen aihe alkoi muotoutua teologian opintojen graduvaiheessa, jolloin hän halusi yhdistää osaamistaan mielenterveyden häiriöihin perehtyneenä sosionomina ja teologina.
– Aihe tuntui silloin jännältä tutkimuskohteelta, johon liittyi kaikenlaista mystistä. Sittemmin kuitenkin huomasin, että kysymyksessä on yhteiskunnallisesti merkittävä aihepiiri, Stenlund muistelee yli kymmenen vuoden takaisia tuntemuksiaan.
Psykoottiset on syrjäytetty
Tutkimusaihe paljasti, kuinka syrjäytyneitä psykoottisista häiriöistä kärsivät mielenterveyskuntoutujat ovat. Näiden ihmisten ajatuksen- ja uskonnonvapauden voisi katsoa hyvällä syyllä olevan vähintäänkin kyseenalainen. Ihmisyyttä määriteltäessä on nimittäin unohdettu täysin psykoottistasoisista mielenterveyden häiriöistä kärsivät.
– Ihmisoikeusteorian mukaan kaikilla ihmisillä on oikeus omiin ajatuksiinsa olivatpa ne sitten mitä hyvänsä. Niin kauan kuin ajatukset ovat vain ajatuksia, ulkopuolisten ei tule puuttua niihin pakkotoimin, Mari Stenlund sanoo.
Tällä perusteella ihmisellä tulisi olla täysi oikeus myös omiin harhaluuloihinsa. Jos näin on, harhaluulojen hoitaminen psyykenlääkkeillä tai pakkohoidolla kävisi mahdottomaksi.
Eettisesti olisi kuitenkin kestämätöntä, ellei esimerkiksi itsemurhavaarassa olevaa henkilöä voitaisi ottaa pakkohoitoon ja hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.
Stenlund on hahmotellut ihmisoikeusteorian kehittämistä suuntaan, jossa suojattaisiin ihmisen kykyä ja valmiuksia omien uskomusten ja mielipiteiden muodostamiseen. Tällä tavoin nämä perusoikeudet voitaisiin nähdä myös psykoottisten ihmisten perusoikeuksina, joita ei voitaisi ottaa heiltä pois. Tämän kaltaisia ajatuksia toimintavalmiuksien turvaamisesta on esittänyt muun muassa filosofi Martha Nussbaum.
– Näin määriteltynä tämänkaltainen uskonnon- ja mielipiteenvapaus kannustaisi kehittämään psykiatrista hoitoa, joka tukisi enemmän potilaan ajattelukykyä, maailmankuvan kehittymistä ja omien arvojen mukaisen elämän tavoittelua, Mari Stenlund arvioi.
– Psykiatrisen hoidon tavoitteena on jo nyt turvata potilaan täysivaltaista toimijuutta, joten periaatteessa maaperä nussbaumilaiselle kykyihin keskittyvälle ajattelulle on jo vankka.
Lobotomia oli peruuttamaton teko
Klassinen esimerkki potilaan toimintavalmiuksien tuhoamisesta on lobotomia, jossa katkaistaan
|
Psykoosiin sairastuneen kanssa tulisi voida jakaa hänen kokemustaan keskustellen. Harhaisistakin ajatuksista voidaan puhua psykoottisen kanssa ja kehittää näin hänen valmiuksiaan muodostaa omia mielipiteitään, pohtii tutkija Mari Stenlund.
|
otsalohkojen yhteydet taemmas aivoihin. Hoitomuodon kulta-aikaa oli 1950-luku, ja se otettiin myös Suomessa innostuneesti vastaan. Leikkauksista alettiin kuitenkin luopua 1960-luvulla, kun psyykenlääkkeet kehittyivät.
– Lobotomiassa puututtiin liian voimakkaasti ihmisen valmiuksiin ja kykyyn tuottaa omia ajatuksia ja uskomuksia, Mari Stenlund sanoo.
Stenlund luottaa lääkäreiden kykyyn arvioida nykyisten psyykenlääkkeiden haittavaikutuksia suhteessa niistä saatavaan hyötyyn. Enemmän voitaisiin kuitenkin pohtia hoidon päämääriä: onko päätarkoituksena lieventää oireita vai turvata potilaan valmiuksia?
– Tämä voisi tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi psykoosiin sairastuneen kanssa voitaisiin keskustella perusteellisesti siitä, mitä on tapahtunut. Siihen tarvitaan tietysti toisia ihmisiä.
Harhat voivat kertoa jotain tärkeää
Lähimmäisen sairastuminen haastaa meitä ylipäätään olemaan kiinnostuneita toisistamme.
– Esimerkiksi seurakunnissa ei tulisi ohittaa toisen ihmisen kummallisia mielipiteitä vain olankohautuksella. Olisi hyvä, että harhaisistakin ajatuksista voitaisiin keskustella, jotta harhoista kärsivä saisi näin mahdollisuuden kehittää valmiuksiaan mielipiteiden muodostamiseen.
Mari Stenlundin mukaan voisi olla hyödyllistä miettiä enemmän myös psykoottisen ihmisen harhojen mielekkyyttä.
– Ovatko harhojen sisällöt vain sattumaa vai kertovatko ne jotain tärkeää siitä, mitä kyseinen henkilö on joutunut käymään läpi? Voisiko harhainen ihminen ymmärtää itseään paremmin, jos hän löytäisi yhteyden omien harjojensa ja kokemustensa välille? Mari Stenlund pohdiskelee.
Jaa tämä artikkeli: