Pyykkipäivä. Olen väsynyt varjoihini.

Puhdistettu

• 13.08.2012 13:45

Oi hyvä Jumala kuinka olen itseäni tutkinut! Olen penkonut, tonkinut ja kaivanut esiin likapyykkiä, luurankoja ja virtahepoja.

Suurennuslasillani olen nyppinyt syyllisyyden, häpeän, epäonnistumisen yöperhosia ja neulannut niitä laatikoihin, nimennyt ja pannut lasin alle katseltavaksi.

Kokoelmani täyttävät huoneet niin, ettei siellä mahdu liikkumaan. Tutkimuksistani kirjoittaisi hyllyllisen kirjoja.

Tiedän, mitä ihmiseltä odotat, tunnen lakisi. On varottava varastamasta, ajatuksiaankin tarkattava. Poikasi sanoja en ole unohtanut. Teot puhuvat sanoja voimakkaammin, sanoo Hän.

Tämän kaiken hallitseminen on käynyt raskaaksi, Jumalani, enkä ole tullut hullua hurskaammaksi. Tai pikemminkin hullukin on hurskaampi kuin minä tonkimisineni. Tiedän sisäiset sukkakasani ja siinäpä se.

Ei tässä ole edes kysymys siitä, että olisin pukeutunut korskeisiin hyvyyden vaatteisiin näyttääkseni muille omaa paremmuuttani. Kokoelmani on yksin Sinulle tehty.

Kuinka vakavasti olen suhtautunut ohjeisiisi, mutta nyt olen väsynyt. En jaksa kuin maata edessäsi. Tässä olen, selälläni lattialla ja rukoilen.

Hyvä Jumala, täytä minut toisella elämisen tavalla. Pyyhi iisopillasi minusta tiukkaotsainen hyväksi oppiminen. Vihmo vedellä kaikki yrittäminen. Täytä elävällä Hengelläsi ja pyyhi pois se kuollut, jonka olen itse tehnyt.

Oi kirkas Aurinko, anna pelastuksesi riemun ja ilon säteillä minusta muihinkin, sillä siinä on todellinen hyvyys ja elämäni tarkoitus.

Kaisa Kariranta

12. sunnuntai helluntaista