Kuva: Thinkstockphoto
Pullonkorkkeja ja muinaisjäänteitä – piipparoinnin suosio vain kasvaa
Metallinilmaisimella ei kannata suin päin lähteä pöpelikköön sohimaan. Harrastus ei ole aarteiden etsintää, vaan useimmiten pullonkorkkien tonkimista.
”Hämeenkylässä etsitään aarteita metallinilmaisimilla”, hehkuttaa Vantaan Hämeenkylän seurakunnan tiedote. Seurakunta hankki vapaaehtoisen idean pohjalta metallinilmaisia. Tarkoituksena oli tutustuttaa Hämeenkylä-päivänä ihmisiä harrastukseen.
Aarteenetsintä-termi sai kuitenkin alan ammattilaiset ja harrastajat varpailleen.
”Mielestäni tiedote oli aika kohua herättävä, eikä asiaa ollut ilmaistu siinä parhaiten. Tapahtuma vähän huolestutti etukäteen”, kertoo Vantaan kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto.
Suomen Metallinetsijöiden Uudenmaan alueen vetäjä Hannu Tiihonen korostaa, että aarteet ovat harvassa: ”Useissa metallinetsijöistä tehdyissä artikkeleissa on jenkkimäistä liioittelua ja dramatisointia. Tämä on aivan normaali harrastus, eikä pelkkää aarteenetsintää.”
Suosio lisännyt ongelmia
Aarteet ovat kuitenkin syy harrastuksen suureen suosioon. Esimerkiksi Espoonkartanon alueelta löytyi kolme vuotta sitten kultasormus keskiajalta. Se antoi monelle kimmokkeen harrastuksen aloittamiseen.
Tiihosen arvion mukaan Suomessa on tuhannesta kahteen tuhanteen aktiivista metallinetsijää, joista toista sataa kuuluu Suomen Metallinetsijöiden yhdistykseen. Etsijöiden määrä on ollut kasvussa usean vuoden ajan.
Ensin pitäisi tutustua pykäläviidakkoihin ja sitten vasta miettiä, onko tämä oma laji.”
Harrastajamäärän kasvu on tuonut mukanaan pieniä ongelmia. Aloittelijat ovat harvoin perillä pykäläviidakoista ja he voivat saada aikaan vahinkoa menemällä luvattomille alueille.
”Seurakunta oli ostanut metallinpaljastimet ja he olivat innokkaita päästäkseen käyttämään niitä. He eivät kuitenkaan välttämättä tunteneet Suomen lainsäädäntöä hyvin”, toteaa Koivisto.
Seurakunta otti yhteyttä kaupunginmuseon arkeologiin selvittääkseen harrastuksen säännöt. Mukaan perehdyttämiseen saatiin Suomen Metallinetsijöiden harrastajia.
https://www.youtube.com/watch?v=Z-sLiMkGwak
|
Hämeenkylän seurakunta käynnisti tänä keväänä Aarteita etsimässä -metallinetsintäprojektin. Video on tehty projektin mainoskäyttöön. |
Kaivaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin
”Ensin pitäisi tutustua pykäläviidakkoihin ja sitten vasta miettiä, onko tämä oma laji”, Tiihonen neuvoo aloittelijoita.
Kuka tahansa voi Suomessa hankkia metallinilmaisimen ja sitä saa käyttää omistamallaan maa-alueella vapaasti. Toisen omistamalla maalla pykäläviidakko muuttuu heti kinkkisemmäksi.
Ensinnäkin aloittelijan kannattaa ihan ensimmäiseksi ottaa selvää siitä, mitkä ovat kiellettyjä alueita. Kiinteiden muinaisjäännösten ja niiden suoja-alueilla ei saa lainkaan kaivaa maata ilman viranomaisen lupaa.
Helpoiten muinaisjäännösten paikat löytyvät Museoviraston Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista. Myöskään luonnonsuojelualueilla ei saa kaivaa.
Jokamiehenoikeudet turvaavat kuitenkin oikeuden liikkua suuressa osassa Suomea riippumatta alueen omistajasta tai haltijasta. Maan kaivaminen toisen maalla on kuitenkin lain harmaalla alueella, sillä rikoslain mukaan kaivaminen ei saisi aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa.
Maanomistajalta kannattaa pyytää lupa kaivamiseen ja samalla sopia löydettyjen tavaroiden omistajuudesta.
Historia kiehtoo pitkänlinjan harrastajia
”Metallin etsimisessä on jonkun verran sääntöjä. Niitä mietiskellessä tulee puntaroitua, viitsiikö nähdä vaivan, että pääsee piipparoimaan”, toteaa Tiihonen.
Useimmiten harrastus saa kuitenkin alkunsa metallinilmaisimen ostosta. Juuri laitteen piipittävästä äänestä tulee harrastajien termi piipparointi.
Tiihonen vinkkaa, että aloittelijan ei kannata ostaa kaikkein halvinta tai kalleinta metallinilmaisinta. 200–300 eurolla saa hyviä laitteita. Laitteen voi myös lainata tai vuokrata.
Kun seinät alkavat ahdistamaan, otan piipparin kainaloon ja suuntaan pöpelikköön.”
”Pienen lapion ja piipparin kanssa pääsee jo alkuun. Kun on säännöt mielessä ja intoa, ei muuta tarvitakaan”, Tiihonen kertoo.
Enemmän kuin puolet aloittelijoista luovuttaa ensimmäisen sadan pullonkorkin jälkeen. Tiihosen mukaan roskan määrään turhautuu, jos harrastuksessa ei ole aarteiden etsimisen lisäksi muuta ajatusta.
Aarteiden sijaan suurinta osaa pitkänlinjan harrastajista kiinnostaa historia.
”Ensi alkuun voi olla kyse ihan uteliaisuudesta, löytääkö yhtään mitään. Sitä kautta harrastus lähtee omille laduille. Ennen pitkää tuppaa kuitenkin historia alkaa kiinnostaa”, toteaa parikymmentä vuotta metalleja etsinyt Tiihonen.
Piippari kainaloon ja pöpelikköön
Harrastuksen positiivinen puoli on se, että metallinilmaisin antaa syyn ulkoiluun. Samalla näkee myös uusia paikkoja.
”Kun seinät alkavat ahdistamaan, otan piipparin kainaloon ja suuntaan pöpelikköön”, kuvailee Tiihonen.
Myös Tiihosen vaimo on kiinnostunut samasta harrastuksesta. Hän pääsi kokeilemaan Tiihosen vanhoja piippareita ja löysi pari pullonkorkkia. Sen jälkeen hän on ollut vähintään yhtä innostunut kuin miehensä.
Piipparointia ei ole sidottu kellonaikoihin tai päivämääriin. Harrastaa voi silloin, kun muilta kiireiltään ehtii.
Tiihonen käy piipparoimassa joskus useammankin kerran viikossa. Välillä harrastuksessa voi kuitenkin tulla viikkojen taukoja.
Harrastaessa oppii tunnistamaan hyviä etsintäpaikkoja karttojen, paikallistuntemuksen ja maaston avulla.
”Vaikka olisi harrastanut vain viikon, voi löytää mitä vain. Siinä on oltava tuuriakin mukana”, Tiihonen uskoo.
Muista nämä asiat harrastusta aloittaessa
-
Aloittelijan kannattaa lyöttäytyä yhteen kokeneempien harrastajien kanssa. Yksin tulee tehtyä helpommin virheitä.
-
Metallien etsiminen on helpointa aloittaa rannoilta tai niityiltä. Myös pellot ovat suosittuja kohteita, mutta niiden käyttämiseen täytyy olla aina maanomistajan ja -haltijan lupa.
-
Harrastaa voi lumien lähdöstä lumien tuloon eli roudasta routaan. Sesonki alkaa keväällä ennen peltojen viljelyä ja syksyllä sadonkorjuun jälkeen.
-
Kaikki montut ja muut jäljet täytyy peittää. Alueen on oltava yhtä siisti kuin tullessa. Myös roskat tulee kerätä talteen.
Lisää vinkkejä löytyy Museoviraston tekemästä oppaasta: Muinaisjäännökset ja metallinetsin.
Hämeenkylän kirkon metallinilmaisimia pääsee kokeilemaan Pähkinärinteen kylätapahtumassa Pägyn päivässä Mantelikujalla 21.5. kello 11-15. Ilmaisimia voi lainata 1.6. alkaen maksutta projektikoordinaattori Jarkko Vähäsarjalta puhelimitse 044 422 0453 tai sähköpostilla jarkko.vahasarja@evl.fi.
Jaa tämä artikkeli: