Purjehdusta harrastaneet tietävät, mitä tapahtuu, kun purjehditaan virsikirjalla. Kaikille maakravuille vinkiksi, että termillä ei ole mitään tekemistä veisaamisen kanssa.

— Purjeet ovat virsikirjalla silloin, kun ne avautuvat veneen perästä katsottuna kuin virsikirja, esimerkiksi isopurje vasemmalle ja keulapurje oikealle, kertoo merimiehen poika, veneilyharrastaja ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Martin Fagerudd.

Virsikirjalla voidaan purjehtia vain silloin, kun tuuli puhaltaa rauhallisesti suoraan veneen perästä.

— Kovan myrskyn armoilla turvaudutaan sitten ihan oikeaan virsikirjaan, Fagerudd toteaa.

— Silloin ei auta muu kuin tehdä työtä ja rukoilla.

Fagerudd kertoo esimerkin. Kun kuuluisa purjelaiva Cutty Sark purjehti Intian valtamerellä 1870-luvulla, sen rikkoutunutta peräsintä korjattiin kovassa myrskyssä kuusi päivää. Osa miehistöstä rukoili toisten korjatessa peräsintä. Laiva saatiin kuntoon.

Perinteisesti merimiehiin on yhdistetty viini, laulu ja naiset. Fageruddin isän ja tuttujen merimiespappien tarinat kertovat muuta.

— Merimiehet ovat myös herkkiä ja hartaita. Eräs ystäväni työskenteli Lontoossa merimiespappina. Istuttuaan kerran merimiesten kanssa kapakassa hän kysyi kesken illan, käytäisiinkö pitämässä hartaus. Kaikki lähtivät mukaan.