Kädet ristiin. Kirkkoherra Ulla Kosonen näyttää, miten papin ”kuuluu” seistä kädet ristissä. Teologian kandidaatti Ville Mäkipelto on tehnyt opintoihin kuuluvan kuukauden mittaisen harjoittelujakson Oulunkylässä.
Pyhä Hengen valta
Ensi sunnuntaina vietetään kirkon syntymäpäiviä, helluntaita. Kirkkoherra ja teologiharjoittelija miettivät, mitä kristillisyys on.
Jerusalemin basaarit ovat tukossa väenpaljoudesta. Eletään 30-lukua jKr. Galilealaisia kalastajia opettanut rabbi, kristittyjen Messias, Jeesus Nasaretilainen on seitsemän viikkoa aiemmin kärsinyt roomalaisen kuolemanrangaistuksen.
Nyt Jerusalemissa vietetään juutalaista šavuot -juhlaa. Se on ensimmäisen sadonkorjuun juhla, jolloin Jerusalemiin kokoontuu paljon pyhiinvaeltajia.
– Pyhiinvaellusjuhlien aikaan Jerusalemiin tuli eri puolilla Roomaa asuvien juutalaisten lisäksi paljon myös erikielisiä kauppiaita Juudean ulkopuolelta, valottaa Oulunkylän seurakunnan teologiharjoittelija Ville Mäkipelto .
Sitten tapahtui jotakin, mikä jää nykyihmisen järjenjuoksulle arvoitukseksi. Uusi testamentti selostaa tilannetta näin:
”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” (Apt. 2: 1)
– Tämä Apostolien tekojen kertomus Pyhän Hengen vuodattamisesta merkitsee kristillisen kirkon syntyä, Mäkipelto sanoo.
– Raamatussa on useita erilaisia alkukertomuksia, ja tätä Luukkaan evankeliumin jatko-osan kuvausta voisi pitää ”kirkon alkukertomuksena”.
Kirkko eli kristinusko syntyi juutalaisuudesta. Pesäero emouskonnosta oli traumaattinen, mikä heijastuu Uudessa testamentissa juutalaisuutta vääristävinä piirteinä. Kirkko tulkitsi niin, että Kristuksen takia Jumalan valitun kansan osa oli siirtynyt kristityille.
– Tällä tulkinnalla oli tietyiltä osin vaikutusta aina toisen maailmansodan julmuuksiin saakka, Ville Mäkipelto sanoo.
Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen näkee tilanteen samankaltaisesti. Ensimmäisen helluntain kertomus antaa kuitenkin mahdollisuuden arvioida kirkon olemusta yhä uudelleen.
– Tuo kertomus merkitsee rajapintaa, jossa kristillisen kirkon identiteettiä luodaan jatkuvasti. Helluntaina me katsomme eteenpäin, taaksepäin ja toinen toisiimme, Kosonen sanoo.
Siten historian kipukohtien ei tarvitse määrittää kristillisyyden tulevaisuutta.
– Kertomus Pyhän Hengen vuodattamisesta kääntää huomion Hengen hedelmiin. Siihen taas kuuluu se, että elämä on täynnä yllätyksiä. Pyhää Henkeä ei voi kontrolloida.
Kun valta on Pyhällä Hengellä, emme Kososen mukaan voi määrätä itse lopputulosta.
– Tällöin elämään kuuluu itsensä alttiiksi asettaminen toisten kanssa. Se merkitsee inhimillisten valtarakenteiden rikkomista.
Kun kirkko syntyi ensimmäisenä helluntaina, sillä ei ollut kiinteää organisaatiota.
– Sitä mukaa kuin kirkko sai hengellistä, taloudellista ja maallista valtaa, siihen tuli vahva hierarkia. Samalla Pyhän Hengen armolahjojen painotus hiipui. Se korostus jäi voimaan vain marginaalisissa protestiliikkeissä, Ulla Kosonen sanoo.
Suomen mittakaavassa kirkon valta-asema on murentunut jo aikaa sitten. Kososen mielestä se on terveellistä, sillä nyt kirkko ikään kuin täytyy rakentaa uudelleen.
– Ja kirkkohan syntyy aina koolle tulevista ihmisistä.
– Kirkko ei kuitenkaan ole siellä, missä ”järjestetään toimintaa”, huomauttaa Ville Mäkipelto.
– Pikemminkin se on aina siellä, missä kristityt osoittavat rakkautta.
Lopulta kristillisen kirkon koetinkivenä onkin juuri rakkaus. Pystyykö kristinusko kohtaamaan ja suvaitsemaan erilaisuutta?
– Olen omassa työssäni kyllä ollut yllättynytkin, miten paljon kirkon piirissä ihmisillä on luontaista kykyä kohdata ehjää erilaisuutta, Kosonen sanoo.
– Rikkinäinenhän on aina helppo kohdata, koska siinä on valta-asetelma. Ehjä erilaisuus voidaan kokea uhkaksi. Sen kohtaaminen edellyttää tasaveroista toisen tunnustamista, jossa kumpikaan ei ole uhattuna.
Jaa tämä artikkeli: