Pyhä hetki. Otan syliini vastasyntyneen vauvan.
Pyhä torstai
Helatorstai – helig torsdag – pyhä torstai. Pyhäpäivä keskellä arkista viikkoa.
Pyhä. Muistelen elämäni pyhiä hetkiä, niitä, jotka ovat hetkeksi valaisseet arjen ja antaneet aavistuksen Toisesta.
Otan syliini vastasyntyneen vauvan, uusimman sukulaiseni. Sinertävän punaisia kasvoja ja pienen pieniä sormia katsellessani tunnen pyhän kosketuksen. Tämä vielä niin hauras lapsi on täysin valmis ihminen. Jumala, Luoja, olen sanaton tämän ihmeen edessä. Johdata tätä pientä ja hoida elämänmatkalla.
Levitän liinan pyyhitylle pöydälle. Teen voileivän ja istun juomaan siivouskahveja. Tyytyväisenä katselen siistiä kotiani. Miten rakas tämä minun pieni pesäni onkaan! Uupumuksen ja pimeän ajan jälkeen olen taas jaksanut ryhtyä arjen toimiin. Lehdet ja kirjat ovat paikoillaan ja pölyt pyyhittyinä. Istun rauhassa ja vain olen. Kiitos elämästä, sinä Elämän Ylläpitäjä.
Jalat turtana kävelystä poikkean vieraan kaupungin pieneen kirkkoon. Muutama muukin on tullut viileään ja lempeään rauhaan. Minäkin istuudun. Hiljaisuus rauhoittaa hälinästä tulleen. Olen tässä, ruumiineni ja sieluineni. Olen aistivinani ne rukoukset, joita täällä on rukoiltu vuosisatojen ajan. Mutta minulla ei ole sanoja, minä vain hengitän. Kunnes jostakin nousee huokaus ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä”. Merkillisesti jo siinä on vastaus. Selittämättömällä tavalla läsnä on Toinen.
Pyhän torstain Herra Jeesus, taivaassa ja maan päällä. Ihmettelen selittämättömän äärellä.
HelatorstaiKorotettu Herra
Eeva Hurskainen
Jaa tämä artikkeli: