Sanan nälkä. Raamatussa ihmisiä kiinnostaa verrattomasti enemmän sen lupaama lohdutus, usko ja armo kuin kiistely oikeasta tulkinnasta. Kuva: Jukka Granström
Pyhää sanaa luetaan oman arjen tarpeisiin
Seurakuntien raamattupiireihin kokoontuu ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. Harva kuitenkaan enää pitää Raamattua kirjaimellisesti totena.
Julkisuuteen ponnahtelee aika ajoin kristillisiä liikkeitä ja niiden johtajia, joiden mielestä heidän tapansa lukea Raamattua on oikeampi kuin muiden. Usein varsinkin evankelisluterilaisen kirkko saa heiltä nuhteita siitä, ettei se enää ole uskollinen Raamatulle.
Oulunkylän seurakunnan kirkkoherran Heikki K. Järvisen mukaan tällaisessa puheessa on kyse ennen muuta arvostelijoiden omien rivien tiivistämisestä ja oman porukan kasvattamisesta. Esimerkiksi Luther-säätiö on alkanut vihkiä pappeja siinä toivossa, että liike voisi laajentaa toimintaansa. Oulunkyläläisiä tällainen ei juuri kiinnosta:
– Riviseurakuntalaiset ihmettelevät sitä, että joku tahtoo monopolisoida raamatuntulkinnan. Oman oikeassa olemisen toitottaminen herättää lähinnä vain kummastusta. Aika pitkälti seurakunnassa luotetaan, että pappi on opiskellut Raamattua ja tietää, miten asiat ovat, Järvinen sanoo.
Raamattupiireihin osallistuu niin konservatiiveja kuin liberaalejakin seurakuntalaisia. Harva jaksaa pitää Raamattua myöskään kirjaimellisesti totena kirjana. Uskon kielen tiedetään olevan erilaista kuin vaikkapa lääketieteen kielen.
– Se ymmärretään hyvin, ettei Raamattu ole fysiikan oppikirja. Jos esimerkiksi Jeesuksen sanotaan nousevan taivaaseen, käsitetään, että kyseessä täytyy olla ihan toinen todellisuus kuin tämä meidän aistiemme havaitsema ympäristö on, Järvinen sanoo.
Oikeassa olemista enemmän raamattupiireissä pohditaan oman elämän kysymyksiä:
– Jatkuvasti nousee esiin kysymys siitä, mitä Raamattu opettaa arkipäivän elämästä. Mitä lupauksia se meille antaa? Mitä se kertoo Jumalan hyvyydestä tai pahan ongelmasta? Näitä pohditaan ihmisten kielellä ilman mitään hurmahenkisyyttä, Heikki K. Järvinen sanoo.
Uusi testamentti syntyi uskosta Jeesuksen ylösnousemukseen. Jeesuksen elämä ja opetukset tulkittiin pääsiäisen tapahtumien valossa, mikä värittää esimerkiksi evankeliumeissa esitettyjä Jeesuksen vertauksia ja opetuspuheita. Usko ylösnousemukseen tuntuu myös Paavalin kirjeiden kehotuspuheissa, opetuksissa ja varoitteluissa.
– Evankeliumit eivät ole Jeesuksen elämäkertaa vaan elävää julistusta. Alkukirkosta alkaen seurakunta on kokoontunut yhteen lukemaan Raamattua. Yhdessä tutkien sana alkaa puhutella ja se aukeaa.
– Raamattu ei ole Koraani, jonka kerrotaan olevan Allahin kirjoittama. Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, ja siksi se on hauras. Samalla se on jumalallisen väkevä, koska se on tuonpuoleisen puhetta. Raamattu on pyhä, koska se kertoo Jumalan toiminnasta ihmisten kertomana.
Kirkko ja kaupungin seurakunnallisia ilmoituksia lukemalla käy nopeasti ilmi, että Helsingin seurakunnissa järjestetään monipuolista raamattuopetusta. Esimerkiksi Tuomiokirkkoseurakunnassa on tarjolla raamattuopetusta saarnoissa, hartauksissa, seuroissa, raamattuluennoissa, hiljaisuuden retriiteissä ja raamattupiireissä. Eri herätysliikkeistä vierailee puhujia ja raamattuopettajia seurakunnassa laidasta laitaan.
Raamattupiireissä luetaan Raamattua sekä laajoina kokonaisuuksina että vain muutama jae kerrallaan ryhmästä ja ohjaajasta riippuen. Esimerkiksi Vanhassakirkossa kokoontuu raamis, jossa luetaan Apostolien tekoja. Miesten raamattupiirissä tutkitaan Jeesuksen vertauksia. Kristakodin raamattupiiri perehtyy apokryfikirjoihin ja nuorten aikuisten piirissä luetaan Galatalaiskirjeitä. Tuomiokirkon kryptassa käydään etukäteen läpi tulevan sunnuntain tekstejä.
Raamattupiirien ohjaajina toimivista kaksi on eläkkeellä olevia pappeja, kaksi on teologian opiskelijoita, yksi on Raamattua paljon opiskellut maallikko ja yksi on ammatiltaan opettaja. Ohjaajien taustat vaihtelevat perusluterilaisesta viidesläiseen ja evankeliseen herätysliikkeeseen.
Teologian opiskelija Jarkko Sääksi vetää raamattupiiriä Tuomiokirkon kappelissa. Hänen mukaansa kaikki työskentely alkaa tekstin historiallisen taustan selvittämisestä. Sen jälkeen pohditaan, mitä teksti voisi merkitä meidän elämäntilanteessamme. Piirin tarkoituksena on toimia Jumalan puhuttelun paikkana, jossa asioita voidaan miettiä ääneen.
– Ohjaajien asenne Raamattuun on kyselevä ja kuunteleva. Emme toitota ehdottomia totuuksia vaan kunnioitamme keskustelussa erilaisiakin mielipiteitä. Yritämme myös hienovaraisesti haastaa jäykkiä kantoja, olivat ne sitten konservatiivisia tai liberaaleja, Sääksi toteaa.
Tommi Sarlin
Jaa tämä artikkeli: