Pyhän kohtaaminen alkaa pienestä
Lapsen kokonaisvaltainen kehitys hyötyy yhteydestä pyhään.
Kirkon pitää aloittaa kasvatustyö ihan alusta uudelleen, toteaa viime keväänä Seurakuntien Lapsityön Keskuksen johdossa aloittanut teologian tohtori Lasse Halme. Syitä uudistamiseen riittää: uskosta vieraantuminen, kirkosta eroaminen ja lapsiperheiden asema.
Miksi kirkon pitäisi kasvattaa?
— Tässä tullaan kysymykseen ihmiskuvasta, Halme vastaa.
Hän näkee ihmisen, myös lapsen, kokonaisvaltaisena olentona, jonka keskuksessa on henki. Henki sitoo yhteen fyysisyyden, tunne-elämän ja ymmärryksen siten, että ne kaikki liittyvät toisiinsa.
— Ihmiselle on ominaista, että hän voi tiedostaa itsensä ja oman paikkansa myös äärettömän ja pyhän edessä. Tajuamalla oman rajallisuutensa hän tajuaa myös sen, että on olemassa jotain itseä suurempaa. Silloin on kyse hengellisyydestä. Juuri tämä tekee ihmisestä ihmisen.
Käytännössä hengellisyys tarkoittaa Halmeen mukaan ihmisen perusminuutta, identiteettiä ja omaatuntoa, jonka pohjalta hän tekee ratkaisuja ja valintoja ja haluaa sitoa nämä Jumalan edessä olemiseen. Kysymys on myös itsetunnon pohjasta.
Kirkon kasvatustyön painopiste
Lasse Halme korostaa sitä, että lasta pitää tukea kokonaisvaltaisesti. Hän pitää tärkeinä kaikkia lapsen hyvinvointiin ja elämään liittyviä osa-alueita, esimerkiksi terveyttä, kulttuuria, kouluopetusta ja sosiaalisia suhteita.
Kirkolle ominta aluetta on hengen tukeminen, mutta se ei tapahdu muusta irrallaan. Seurakunnassa lapsen tulisi tulla kokonaisvaltaisesti huomioon otetuksi samalla, kun painopiste on hengellisyydessä.
Hakeutuminen kuuntelemaan pyhän puhuttelua on Halmeen mukaan lapsen kehitykselle ja ihmisyydelle tärkeää. Pyhän kohtaamisen tapoja ovat esimerkiksi yhteinen hiljentyminen, laulaminen, Raamatun tekstien kuuleminen ja vaikkapa kynttilän ympärille asettuminen silloin, kun se ymmärretään symboliksi pyhästä.
— Kasvatustilanteessa ei saa olla manipulaatiota tai painostusta. Tilanteen pitää aina olla hyvän piiriin kutsuva, toteaa Halme.
Pyhäkoulun juuret Englannissa
Lapsen hengellisyyden vaalimispaikka voi olla esimerkiksi pyhäkoulu, joka on lasten oma hartaustilaisuus. Vaikka pyhäkoulussa kävijöiden määrä on laskenut, Halme näkee pyhäkoulussa paljon mahdollisuuksia. Hänen mukaansa sitä ei pidä asettaa vastakkain päiväkerhon ja muiden seurakunnan lapsityön muotojen kanssa, sillä kaikissa niissä on hengellisyys mukana ja toteutuu omalla tavallaan.
Kyse on painopiste-eroista. Seurakunnan koko lapsityön ja varhaiskasvatuksen kirjo pohjautuu pyhäkoulutyön maaperään, joka vaikutti myös yhteiskunnan koululaitoksen kehitykseen.
Pyhäkoulutyö syntyi Englannissa 1700-luvun lopulla vastaamaan slummilasten hätään. Toinen pyhäkoulun juuri löytyy 1600-luvulla alkaneesta kiertokoulusta, jossa lapsille opetettiin lukutaitoa ja kristinoppia.
— Olisiko taas aika palata kokonaisvaltaisemman tuen suuntaan, koska yhteiskunnassa on vallalla polarisaatiokehitys, jossa yhä useampi lapsiperhe kärsii köyhyydestä? Ehkä se voisi olla esimerkiksi lapsidiakoniaa tai verkostoitumisen tukea? Halme pohtii.
Pienelle parasta
Aikaisemmin koululaitos antoi lapsille uskonnollisen perusopetuksen ja identiteetin. Yhteiskunnan asenneilmapiiri on muuttunut ja on syntynyt tyhjiö, jossa suurelle osalle kirkon jäsenten lapsista kukaan ei anna kristillistä kasvatusta.
— Nyt olisi vanhempien ja seurakuntien aika havahtua asiaan, Halme tähdentää.
Seurakuntien Lapsityön Keskus on levittämässä Helsingissä alkanutta Pienelle parasta -hanketta valtakunnalliseksi. Hankkeen aineisto lähetetään jokaiselle kastetulle kotiin. Mukana on materiaalia iltarukouksen perinteestä ja lapsen hengellisyyden vahvistamisesta osana tavallista elämää. Ajatuksena on, että vanhemmat vastaisivat hengellisestä kasvatuksesta ja seurakunta antaa siihen tuen.
Tavoitteena on, että Pienelle parasta -jatkomateriaalia lähetettäisiin 3–4 vuoden ikäisille ja vielä kouluun meneville. Näin pyritään kotien kanssa uudentyppiseen pysyvämpään kontaktiin, jossa lapselle halutaan hyvää.
— Toivon, että seurakunnat ja vanhemmat miettisivät lapsen hengellisen tuen tarvetta ennakkoluulottomasti sekä tykönään että yhdessä, ja että vanhemmat ymmärtäisivät asian tärkeyden lapsen elämän ja hyvinvoinnin kannalta ja lähtisivät siihen mukaan.
— Modernin pyhäkoulun ei tarvitse välttämättä olla jokin yksittäinen tapahtuma tai toiminta, vaan se voi olla lapsen kristillistä kasvatusta, josta koti ja seurakunta yhdessä huolehtivat. Nyt etsitään uusi tapa toteuttaa se, mikä on lapselle parasta, Halme visioi.
Pyhäkouluja www.vantaanseurakunnat.fi.
Jaa tämä artikkeli: