Kelttiläisen ristin alkuperää on vain arvailtu. Siinä yhdistyvät perinteinen risti ja auringon ympyrä.
Pyhyyttä luonnonhelmassa
Kelttikristityt ammentavat voimaa maanläheisestä ja nöyrästä hengellisyydestä.
Kelttiläinen kristillisyys kiehtoo nykyihmisiä. Sen luonnonläheisyys sekä nöyrä ja kokonaisvaltainen ihmiskuva puhuttelevat monia. Kelttikristillisyydessä korostetaan sitä, ettei ihminen ole kaiken keskipiste vaan avautuu Jumalallekin yhdessä koko muun luomakunnan kanssa.
Kelttiläinen kristinusko syntyi ajanlaskumme ensi vuosisatoina, ja sitä harjoitetaan edelleen ennen kaikkea Skotlannissa, Irlannissa, Walesissa ja Cornwallissa.
Kirjoja, koruja ja siideriä
Cornwallissa toimii Covethas Peran Sans -seura, joka vaalii kelttikristillisyyttä ja kreivikunnan omien pyhimysten perinteitä. Seura perustettiin vuonna 2006, ei siksi että kelttiläisyys on trendikästä, vaan siksi että se on osa Cornwallin omaa kulttuuriperintöä.
— Kelttiläisyys on suosittua, ja ihmiset ostavat mielellään siihen liittyviä kirjoja, musiikkia ja koruja. Monet liittävät kelttiläisyyden muinaiseen romantiikkaan, sotureihin ja mystiikkaan. Todellisuudessa varhaiskristillinen kelttiläisyys oli hyvinkin karua ja yksinkertaista, kertoo Andy Phillips, joka on yksi seuran perustajista.
— Väärät mielikuvat syntyvät muun muassa sen vuoksi, että valitettavasti monet aiheesta kirjoitetut kirjat ovat suoranaista soopaa, Hollywood-elokuvista puhumattakaan, Phillips puhisee.
Samoilla linjoilla on kelttiläisiä runoja suomentanut uskontotieteilijä Katja Ritari.
— Kelttileimalla myydään jopa siideriä. Myös kelttiläisyyttä käsittelevien kirjojen kirjo on valtava.
— Osa populaarista kirjallisuudesta on ihan asiallista, mutta toinen ääripää soveltaa aihetta nykypäivän tarpeisiin ja luo aivan omaa mielikuvaansa kelttiläisestä kristillisyydestä vailla mitään todellisuuspohjaa. Tosin nykyään on hiukan pakkokin turvautua mielikuvitukseen ja luoda omia myyttejä, sillä keltit eivät tuottaneet kirjallisia lähteitä.
Kelttikristillisyys vetoaa Ritarin mukaan nykyihmisiin, koska se koetaan aidoksi ja alkuperäiseksi, jonkinlaiseksi instituutionaalisten kirkkojen vastavoimaksi. Siihen liitetään ihmisläheisyys, suora ja henkilökohtainen jumalasuhde, luonnonläheisyys ja yhteisöllisyys sekä naismyönteisyys.
Koko luonto ystävänä
Andy Phillips arvelee, että kelttikristillisyys tuntuu monista turvaatuovalta.
— Siinä ei korosteta uhkia vaan kaikkeen — koko ihmiseen ja koko luomakuntaan — ulottuvaa rakkautta ja pyhyyttä.
— Pyhyyttä löytyy luonnosta, jossa näkyy vahvasti Jumalan kädenjälki. Toisia ihmisiä ja muita luontokappaleita pidetään ystävinä.
Yksi Covethas Peran Sans -seuran tärkeä toiminta-ajatus on ekologisuus. Se näkyy kaikessa toiminnassa, oli sitten kyse sähkön säästöstä, autoilun vähentämisestä tai kierrätyksestä.
— Kaikilla meillä on sama huoli planeettamme tulevaisuudesta, Phillips toteaa.
— Vaikka saammekin luonnossa ja pyhillä paikoilla paljon energiaa sekä myyteistä ja kansanperinteestä uutta luovaa inspiraatiota, palvomme aina Jumalaa ja Raamattu on toimintamme kulmakivi, hän lisää.
Seura kokoontuu Cornwallin kirkoissa.
— Niistä ihastuttavimmat ovat St Non’s, St Endellion, St Clether ja St Neot. Lausumme monet rukouksistamme muinaisella kornin kielellä, jota täällä kreivikunnassa yritetään kovasti elvyttää, Phillips kertoo.
Kelttiläisen ristin alkuperä on epävarma. Irlantilaiset kertovat mielellään siihen liittyen tarinaa maansa suojelupyhimyksestä Pyhästä Patrikista ja tämän luovista viestintätaidoista. Tarinan mukaan Pyhä Patrik käännytti irlantilaisia kristinuskoon lisäämällä kristittyjen risti-symboliin auringon ympyrän saadakseen pakanat ymmärtämään paremmin ristin merkityksen.
Pyhillä paikoilla
Pyhimykset kuuluvat keskeisesti kelttiläiseen elämäntapaan, ja heidän nimiään kantavat niin kirkot, ihmiset, pyhät paikat, koulut, luostarit, pyhiinvaellusreitit kuin kadutkin.
Cornwallissa juhlitaan kahdesti vuodessa näyttävästi kreivikunnan omaa suojelupyhimystä arkkienkeli Mikaelia. Mikaelin on sanottu ilmestyneen paikallisille kalastajille 400-luvulla, ja saman näyn koki tarinan mukaan myös italialainen piispa.
Vanhoissa kelttikirkoissa voi edelleen aistia muinaisen hartaan tunnelman, johon nykyihminen saa vapaasti yhtyä. Varhaiset kelttirunot kuulostavat edelleen moderneilta ja viehättäviltä, kuten luonnonläheinen irlantilaisrukous:
”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.”
Jaa tämä artikkeli: