Kätevä kulkupeli. Leo Stranius on varustautunut niin hyvin, että pyöräily työpaikalle ja erilaisiin kokouksiin sujuu talvikelilläkin.
Pyöräilevä askeetikko
Ympäristön tilan kohentaminen vaatii isoja poliittisia päätöksiä. Se ei voi olla vain yksilöiden vastuulla, sanoo itse askeettisesti elävä Leo Stranius.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Esko Jämsä
Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius saapuu tapaamiseen polkupyörällä Uudenmaan maakuntavaltuuston kokouksesta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, sillä hänet voi nähdä viilettämässä pyörän selässä ympäri vuoden.
Stranius intoutuu selittämään, miten ekologista, taloudellista ja nopeaa pyörällä on liikkua paikasta toiseen. Pyöräily lisää myös fyysistä kuntoa ja hyvinvointia.
– Kun on hyvät talvivarusteet, ajaminen sujuu yllättävän hyvin huonollakin kelillä. Silloin ei ole myöskään ruuhkaa pyöräteillä. Jos minun taas pitää lähteä jonnekin kauemmaksi, kuljen julkisilla liikennevälineillä.
Ympäristön puolesta toimivan Straniuksen elämäntavat ovat kaikin puolin askeettisia, sillä hän syö aamupuuronsakin lämmittämättä. Käpylässä asuvan perheen arjessa askeettisuus näkyy esimerkiksi siten, että kodissa on vain 60 neliötä, asuntoon tilataan ekosähköä, lapsella käytetään kestovaippoja eikä valoja pidetä päällä turhaan.
Lueteltuaan yllä olevia asioita Stranius tosin hymähtää, että puoliso ei ole yhtä innokas valojen sammuttelija. Omaa tietään kulkeva perheenisä joutuu nähtävästi tekemään kotioloissa välillä kompromisseja.
Ympäristöasioista netissä bloggaava Leo Stranius kirjoitti lapsensa syntymän yhteydessä puolentoista vuoden ajan myös melkoisesti keskustelua herättänyttä Ekoisi-blogia.
– Sain kaikenlaista palautetta, osittain vihamielistäkin. Ihmisiä tuntui ärsyttävän se, että nimenomaan isä kirjoitti lapsiperheen elämästä ekologisesta näkökulmasta. Joidenkin mielestä en ajatellut tarpeeksi lapsen hyvinvointia.
– Minusta on tärkeämpää olla lapsen elämässä läsnä kuin hankkia hänelle kauheasti tavaroita. Lapsi ei tarvitse mitään kovin erityistä ensimmäisinä vuosinaan. Kaiken saa sitä paitsi kierrätettynä.
Stranius myöntää, että materialistinen nyky-yhteiskunta asettaa perheelle enemmän haasteita, kun lapsi menee päiväkotiin ja kouluun ja kaveripiirissä aletaan tehdä vertailuja.
– Kun ei perheessä ole autoa eikä kaiken maailman hilavitkuttimia, joutuu varmasti miettimään, miten siinä tilanteessa luovitaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että vanhemmat päättävät pitkään asioista lapsensa puolesta.
Vaikka Leo Stranius elää tiettyjen periaatteiden mukaisesti ja nimittää itseään tyytyväiseksi askeetikoksi, ei hänestä esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttäminen voi olla pelkästään yksilöiden vastuulla.
– Olen tietysti ilahtunut, jos ihmiset pyrkivät laajemminkin toimimaan minun tapaani. Ympäristön tilan kohentamiseen on kuitenkin ohjattava yhteiskunnallisten rakenteiden avulla. On tehtävä isoja poliittisia päätöksiä, esimerkiksi kaupoissa pitää olla tarjolla enemmän ja edullisempia ekologisia vaihtoehtoja.
Stranius kertoo valaisevan esimerkin yksilön aiheuttamasta ympäristökuormituksesta, jota nimitetään hiilijalanjäljeksi. Hän on laskenut hiilijalanjälkensä olevan 3 000 kiloa vuodessa, kun keskivertosuomalaisella se on 11–12 000 kiloa. Oma hiilijalanjälki voisi olla vielä pienempi, ellei Helsingin Energia tuottaisi osaa kaupungin tarvitsemasta energiasta fossiilisella polttoaineella, kivihiilellä. Ihannetaso on tuhannen kilon paikkeilla.
– Toisaalta asioiden muuttumiseen voivat poliittisten päätösten ohella vaikuttaa myös yksilösuoritukset. Esimerkiksi Greenpeacen Sini Saarelan tapaus saattaa toimia monelle suurena inspiraation lähteenä. Muutos nimittäin lähtee usein yksittäisestä, satunnaiselta näyttävästä teosta.
Luontoaktivisti toteaa olevansa etuoikeutettu, kun voi tehdä nuorten innokkaiden ihmisten ympäröimänä Luonto-Liitossa työkseen sitä, mitä tekisi ilman palkkaakin. Ympäristöasioita hän haluaa edistää myös politiikassa, Vihreiden edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa.
Kirkko ja kaupungin kolumneissa Leo Stranius aikoo käsitellä kulloinkin ajankohtaisia ympäristöteemoja. Hän pyrkii tarkastelemaan niitä kuitenkin syvällisemmästä hyvyyden ja armollisuuden näkökulmasta.
– Luonnonsuojeluaiheiden lisäksi ajattelin kirjoittaa yksilön hyvinvoinnista ja onnellisuudesta sekä elämän kohtuullisuudesta. Uskon, että ihmiset yleensäkin ymmärtävät talouskasvun ja kilpailukyvyn olevan toissijaisia henkisten arvojen rinnalla.
Stranius pukee pyöräilykypärän päähänsä ja huristaa seuraavaksi kaupungintalolle, jossa on alkamassa kaupunginvaltuuston kokous. Valtuutettua jännittää, sillä kokouksen yhtenä tärkeänä aiheena on Meri-Rastilan osayleiskaavasta päättäminen. Se tarkoittaa samalla päätöstä siitä, säästetäänkö alueen metsikkö vai rakennetaanko sen tilalle asuntoja.
– Ihmisten suhde kaupunkimetsiin on erityislaatuinen. Valtuutetut ovat saaneet ihmisiltä paljon viestejä niiden säästämiseksi. Viesteistä olen ymmärtänyt sen, millaisiksi inspiraation ja rauhoittumisen paikoiksi kaupunkilaiset metsät kokevat.
Lue Leo Straniuksen kolumni täältä
Jaa tämä artikkeli: