Pysy oravanpyörässä!
Keksin jutunjuurta taksikuskille: harmi kun taivas pilvistyy, olisi ollut hauska nauttia tästä auringosta vielä hetki.
Kuski: ”No, eikö kaikella hyvällä ole oma aikansa.”
Minä: ”Niin kai. Sitten olisi varmaan syytä pysähtyä nauttimaan niistä, olemaan läsnä.”
Kuski: ”Niin kai. Mutta tiedätkö: jos pysähtyy ja on läsnä, se hyvä ei tunnukaan enää samalta. Ei välttämättä niin hyvältä.”
Minä: ”Niin kai...”Hämmennyin hetkeksi. Onko todella niin kuin kuski tuli heittäneeksi? Lopulta olin samaa mieltä. Yleiseksi ja Ainoaksi Oikeaksi Hyvän Elämän Ohjeeksi hyväksytty mantra pysähtymisen tärkeydestä ei sovi kaikille. Tiedättehän: ”Hyppää pois oravanpyörästä. Kuuntele sydäntäsi.”
Lauseiden takana on ajatus siitä, että emme kiireessä tunne itseämme tarpeeksi hyvin ja siksi teemme vääriä ratkaisuja, väärien motiivien ajamina. Pysähtymisestä seuraava itsetuntemus muuttaisi tämän, ja opimme tekemään asioita, jotka ovat meille jollain tavalla ”aidosti” merkityksellisiä. Maailma näyttäisi valoisalta.
Oikeasti on niin, että ihmisillä täytyy olla lupa juosta, vaikka oravanpyörässä. Se voi olla juuri oikea selviytymisstrategia. Ensinnäkin siksi, että pysähtyminen ja muutos eivät välttämättä käy nopeasti. Oman itsensä ja tunteidensa sanallistaminen voi vaatia vuosien prosessin, jopa terapiaa. Senkin jälkeen jää epäselvyys: mikä kaikki minussa on pysyvää ja mikä kaikki muutettavissa?
Toisekseen itsensä kohtaaminen ei aina ole ollenkaan mukavaa. Esimerkiksi itse olen käynyt parikin terapiaa ja reflektoinut ja pohtinut itseäni varsin paljon. Seuraus: en välttämättä ollenkaan haluaisi kohdata itseäni. Se voisi tuhota loputkin siteet, jotka saavat repaleisen minäni pysymään niin kasassa, että lapsilla ja vaimolla on ruokaa ja rakkautta.
Jos te tietäisitte saman aidosta minusta, kukaan ei kehottaisi pysähtymään. Päinvastoin. Sanoisitte: ”Juokse, hyppää kyytiin, pysy liikkeessä!”
Riku Siivonen
riku.siivonen@avajaopen.fi
Kirjoittaja on urkukeräilijä
ja viestintäyrittäjä.
Jaa tämä artikkeli: