Pyyhi kyyneleet
Pääkirjoitus: Syyriassa itketään. Toivoa täynnä ollut arabikevät ei Syyriassakaan tuottanut sitä nopeaa tulosta, mitä siltä monet odottivat. Kevättä ja kansannousua seurasi sisällissota, jossa on kuollut 100 000 ihmistä ja joka on pakottanut miljoonia ihmisiä pakolaisiksi. Diplomatian keinot eivät ole purkaneet tilannetta ja nyt suurvaltojen väkivaltakoneistot odottavat ovella.
Länsimaiden väliintuloa odotetaan, mutta myös pelätään. Sota tuhoaa aina, ja varoittavia esimerkkejä riittää. Eikä kenelläkään ole kaukoputkea, jolla näkisi tulevaisuuteen.
Seuraamme näitä uutisia päivästä toiseen. Mieli turtuu ja tottuu, uutuusarvo häviää. Hetken päästä ahdistuksen siirtää syrjään, kohta sitä ei muista ottaa edes esille.
Lähimmäisenrakkaus on Jeesuksen tärkeimpiä opetuksia. Toista rakastetaan kuin itseä. Itkevä otetaan syliin. Käsi silittää hiuksia, pyyhkii kyyneleitä poskilta. Lähimmäinen on se, joka on vieressäsi. Ajantasainen, globaali tiedonvälitys tuo viereen myös ihmiset, jotka maantieteellisesti ovat kaukana. Onko ahdistus pakko tukahduttaa vai voiko yksittäinen ihminen tehdä jotakin?
Tapiolan seurakunta perusti viime sunnuntaina paikalliset Kirkon Ulkomaanavun Nopean toiminnan joukot, jotka ovat jo jalkautuneet kaduille ja toreille keräämään apua Syyriaan. Joukkoihin voi ilmoittautua mukaan. Tällä kertaa lahjoituksia kerätään Syyriaan, mutta nopeat toimijat huhuillaan kokoon jatkossa myös muiden kriisien kohdalla – silloin kun apua tarvitaan.
Vastaavanlainen konkreettinen auttamisen muoto on Punaisen Ristin virtuaalinen keräyslipas. Kuka tahansa voi perustaa oman keräyslippaansa, ja haastaa tutut ja ystävät kantamaan kortensa kekoon. Kukaan ei pysty auttamaan kaikkia, mutta jokainen voi halutessaan auttaa jotakuta.
Elämme yhteiskunnassa, joka kantaa vastuutaan myös Syyriassa. Presidentti Ahtisaari on puhunut väkivallattoman ratkaisun puolesta. Valtio on antanut humanitaarista apua toistakymmentä miljoonaa. Lisäksi apua keräävät myös lukuisat avustus- ja kansalaisjärjestöt, jotka myös pitävät esillä inhimillistä tragediaa ja sen mittoja.
Ei huokausta tarvitse tukahduttaa. Lähimmäisen kyyneliä voi pyyhkiä pitelemällä keräyslipasta ja lapsen saa syliin osallistumalla keräykseen, pienelläkin summalla. Ainakin sellaisia keinoja meillä on.
Urpu Sarlin
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: