null Pyykkiavusta kahvilaseuraksi

Hissun kissun kotona. Helsingissä säännöllistä kotihoitoa saa noin 6 500–6 700 asiakasta kuukaudessa. Työntekijöitä on noin 1 768.

Hissun kissun kotona. Helsingissä säännöllistä kotihoitoa saa noin 6 500–6 700 asiakasta kuukaudessa. Työntekijöitä on noin 1 768.

Pyykkiavusta kahvilaseuraksi

Mistä alle 75-vuotias, huonokuntoinen ihminen voi saada apua arkeensa, jos ei ole rahaa käyttää yksityisiä palveluja? Kaupungin lisäksi tukea tarjoavat monet vapaaehtoistoimijat.

Teksti Marjo Hentunen
Kuva Roni Rekomaa / Lehtikuva

Pienituloisia, apua tarvitsevia eläkeläisiä on Helsingissä paljon. Joidenkin eläke riittää nippa nappa ruokaan, vuokraan ja lääkkeisiin.

– Vaikka rahaa ei olisi, apua ei kannata jättää hakematta. Myös kunnalla on velvollisuus järjestää lakisääteiset palvelut, rohkaisee kotihoidon ohjaaja Pirjo Surakka Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Ensin selvitetään, voisiko asiakas saada eläkkeensaajan hoitotukea tai asumis- tai toimeentulotukea. Jos ihminen on jo toimeentulotuen piirissä, kotihoidon maksua ei peritä lainkaan, ja turvapuhelimen pienituloinen voi saada ilmaiseksi. Ovihälytin annetaan maksutta turvapuhelimen käyttäjälle, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Laite hälyttää, jos esimerkiksi muistihäiriöinen vanhus on lähdössä rappuun.

– Kotihoidon kustannuksista voi hakea myös maksuvapautta. Liikkeelle kannattaa lähteä ottamalla yhteyttä oman asuinalueen kotihoitoon.

Jos ei oikein tiedä, minne soittaisi, sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvonnasta (09 310 44 000) saa ohjausta. Myös omainen tai ystävä voi soittaa.

Kotihoito huolehtii perushoivasta, esimerkiksi auttaa asiakasta pukeutumisessa ja peseytymisessä, antaa lääkkeet ja tekee sairaanhoidollisia toimenpiteitä, kuten haavanhoitoa.

– Jos vanhus tarvitsee apua ruokailuun, kaupassakäyntiin, pyykkäykseen tai siivoukseen, hän voi saada kotihoidon tukipalveluita, toteaa Surakka.

Kauppapalvelun kuljetusmaksu on 5,50 euroa kerta. Päivän ateria ateriapalvelusta maksaa kuljetusmaksun lisäksi noin 6–9 euroa. Kaupunki tukee kotihoidon asiakkaita ateriakustannuksissa. Yksin asuva saa siivoukseen 24 euron palvelusetelin, jos kuukausitulot jäävät alle 1 098 euron.

Kotihoidon maksut määräytyvät tulojen ja kotihoidon tarpeen mukaan. Tilapäinen kotihoito maksaa 9,30 euroa käyntikerralta.

Surakan mukaan on yleistä, että avun pyytämistä omaisilta arastellaan tai häpeillään. Vanhus voi ajatella, että lapsilla on omat perheet, työt ja kiireet, eikä halua olla ”vaivaksi.”

– Toisinaan läheiset asuvat kaukana, ja joskus omainenkin voi olla sairas.

Osa vanhuksista tarvitsisi kipeästi apua, mutta ei halua ottaa sitä vastaan.

– Kenenkään kotiin ei voi mennä väkisin, mutta useimmiten juttelun jälkeen ihminen suostuu esimerkiksi arviointikäyntiin, toteaa Surakka.

Yhteistyötä kotihoito tekee paljon järjestöjen, kuten HelsinkiMission tai Seniori-Vamoksen kanssa.

– Kotihoito saattaa ilmoittaa, että heillä on huoli vanhuksesta, joka on eristäytynyt kotiinsa. Monet talot ovat vanhoja, jopa hissittömiä, ja hissit saattavat olla niin pieniä, ettei niihin mahdu rollaattorin kanssa, kertoo projektityöntekijä Tiina Lauhde Seniori-Vamoksesta.

Seniori-Vamos etsii yksinäisiä vanhuksia Kallion alueella. Hanke pyrkii vaikuttamaan myös ihmisten asenteisiin.

– Kannustamme kalliolaisia siihen, että jos heille tulee huoli iäkkäästä naapurista, he menisivät rohkeasti kysymään vointia tai ottaisivat yhteyttä kaupungin eri tahoihin tai meihin. Kiitettävästi ihmiset ilmoittavatkin meille naapuriensa liikkeistä.

Vamoksella on myös vapaaehtoisia, jotka toimivat hauraidenkin vanhusten, kuten päihdeongelmaisten tai muistisairaiden tukena.

Vaikka moni haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään, siihen liittyy myös turvattomuutta. Osa saattaa pelätä esimerkiksi kylpyhuoneessa liukastumista tai sängystä putoamista.

– Myös se on tärkeää, että kotiin tulee joku kyselemään kuulumisia ja pitää vaikka kädestä kiinni, kertoo kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund HelsinkiMissiosta.

Vapaaehtoinen tukihenkilö voi lähteä vanhuksen mukaan vaikka lääkäriin, sienimetsään tai kahvilaan. Yhdessä voidaan katsella vanhoja valokuvia tai leipoa piparkakkuja. Joku haluaa kastaa varpaansa meriveteen, haistella syreenejä tai ihailla ruskaa, mutta liikuntakyvyn haurastuttua ei uskalla lähteä yksin liikkeelle. Tavatessa myös yksinäisyys lievittyy, ja jo se parantaa toimintakykyä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.