Raamattu on kokonaisuus
Laura Widén kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä (25.9.), ettei nykykristitty tarvitse Raamatusta muuta kuin evankeliumit. Vanha testamentti ohitettiin 1960-luvun uskonnontunnilla tyystin ja hyvä niin, muistelee Widén. Evankeliumeissa Jeesus toimii oikeudenmukaisesti ja jakaa käsittämätöntä armoa. Jeesuksen sanat ja toiminta ovat oleellista, Paavali sen sijaan oli huumorintajuton aikakautensa ihminen.
Käsitys siitä, miten Raamattua pitäisi lukea, ei ole kevyt, vaikka se joskus kevyesti todetaan. Se palaa viime kädessä käsitykseen, mikä on itse Raamattu – inhimillinen vai jumalallinen, pyhä vai maallinen? Toisaalta mielivaltaiselta tuntuu, että osan kirjoista voi (oman tuntuman mukaan) määrittää pyhäksi ja osan tarpeettomaksi. Kuka määritelmän tekee? Millä perusteella se tehdään?
Harva lukee edes kaunokirjallista kirjasarjaa niin, että jättää ensimmäisen osan lukematta ja valikoi päätösosastakin vain muutamat luvut. Moni ajattelee, että tällöin kokonaisuus kärsii – kokonainen kertomus jää kokematta. Raamatun päähenkilö esiintyy aloitusosan ennustuksissa, ja häneen viitataan päätösosan kaikissa luvuissa. Analogia voi olla yksinkertaistettu, mutta viesti on tärkeä: nykykristitty, älä jätä kokonaista kertomusta kokematta.
Matleena Ruotsalainen
Jaa tämä artikkeli: