Kohokohta. Raamattupiiriläiset iloitsevat, kun saavat kokoontua hengellisessä ilmapiirissä kotitalossaan. Kuva: Sirpa Päivinen
Raamattua luetetaan läpi vuosikymmenten
Taavinkujalla naapurit ovat kokoontuneet yhteiskristilliseen raamattupiiriin jo neljän vuosikymmenen ajan.
Pieni kerhohuone täyttyy nopeasti ja vain yksi tuoli on enää vapaana. Pian ovi käy, ja Vieno Kennedy tulee paikalle pahoitellen myöhästymistään.
– Aamu on ollut yhtä hässäkkää.
Pöydän ääreen kokoontuneet naapurit huikkaavat Kennedylle hyvät huomenet. Pastori Haka Kekäläinen aloittaa siitä, mihin viime kerralla jäätiin, toisen Timoteus-kirjeen kolmannesta luvusta.
Raamatunteksti luetaan pienissä osissa ääneen. Kahden tuhannen vuoden takaa kerrotaan, miten ihmiset ovat itsekkäitä, rakkaudettomia ja rahanahneita.
– Tämä on ihan tämän ajan elämästä, huudahtaa välittömästi yksi piiriläisistä, Laina Tuominen.
Helsingin Diakonissalaitoksen asuintalossa Pitäjänmäen Taavinkujalla on luettu Raamattua yhdessä viikoittain jo 40 vuoden ajan. Laina Tuominen muistaa, miten kaikki alkoi. Talon asukas, eläkkeelle jäänyt diakonissa Irja Lahti kutsui muita asukkaita kotiinsa raamatuntutkiskeluun.
– Ilmoitustaululla oli pieni, kauniilla käsialalla kirjoitettu lappu, jossa ilmoitettiin seuraavan kokoontumisen aika ja aihe. Lahden vetämässä raamattupiirissä oli mahdottoman hyvä henki. Oikein odotimme, että viikko menisi nopeasti ja tapaisimme taas, kertoo Tuominen, piirin pitkäaikaisin osallistuja.
– Kerran, kun puhuin ihmisille raamattupiiristä, eräs ihmetteli, että mistähän salaseurasta lienee kyse. Häneltä kysyin, että mikä salaseura se sellainen on, johon kutsutaan mukaan joka viikko ilmoitustaululla.
Osallistujilleen piiri on edelleen yksi viikon kohokohdista. Haka Kekäläinen sanoo piirin olevan parhaimpia työtehtäviään.
– Osallistujat keskustelevat hyvin laajalti kaikista, ajankohtaisistakin asioista, kuvailee Kekäläinen 60–90-vuotiaita piiriläisiään.
– Parasta tässä piirissä on vilkas keskustelu, väittelykin. Täällä piristyy! Olen loppupäivän energisempi kuin muina päivinä, toteaa Vieno Kennedy.
Kuten alussa, raamattupiiri toimii yhä talon asukkaiden voimin. Se kokoaa yhteen eri suunnista tulevia kristittyjä. Osallistujien ja opettajien joukossa on nyt luterilaisia, helluntailaisia, baptisti, anglikaani, adventisti ja Pelastusarmeijan upseeri.
Yhdistäväksi tekijäksi riittää halu tietää, mitä Raamattu todella sanoo. Piiriä onkin siunattu useilla hyvillä, unohtumattomilla raamatuntuntijoilla, joista riittää rakkaita muistoja.
– Kun majuri Irene Pankka opetti psalmista 23, ihan huojuin haltioissani, nauraa Tuominen.
Vuosien varrella monesta tärkeästä ja lahjakkaasta ihmisestä on kuitenkin jouduttu luopumaan. Jokaisen edesmenneen ystävän muistolle sytytetään piirin yhteisessä ehtoollishetkessä muistokynttilä.
Tänään on vielä yhdessäolon aika. Paavali kirjoittaa, että lopunajan ihmiset ovat vanhemmilleen tottelemattomia. Tästä kirpoaa keskustelu siitä, miten nykyaikana vanhemmat kehottavat lapsiaan perustelemaan omia mielipiteitään.
– Minun lapsuudessani ei saanut sanoa vanhemmille vastaan, olivat he sitten oikeassa tai väärässä. Mutta silti meillä oli ihan hyvät välit, hautaan asti, muistelee yksi piiriläisistä.
– Isäni kyllä sanoi, että ei tarvitse olla mikään kynnysmatto. No, ehkä hän huomasi, että minussa tahtoo olla kynnysmaton virkaa, huomauttaa toinen.
– Mutta täällä raamattupiirissä saa olla tottelematon, muistuttaa Kekäläinen.
Ehkä turhaan, sillä pöydän päästä kuuluu heti naurahdus.
– Sä oot sellainen pappi, että me uskalletaan sanoa, kun ollaan eri mieltä. Me ei pelätä sua yhtään!
Pauliina Koponen
Jaa tämä artikkeli: