Matkalla. Autossa tulee helposti kiistaa siitä, mitä radiokanavaa kuunnellaan. Kuvan radio liittyy juttuun. Kuva: Pekko Vasantola
Radio on ihmeellinen laite
Eri medioiden kuolemaa on povattu aina, kun uusia on keksitty. Niin radionkin. Mutta ei radio ole kuolemassa mihinkään. Vaikka teini-ikäisillä on nykyään jos jonkinmoiset härpäkkeet, joilla voi kuunnella muun muassa musiikkia, radio on pitänyt pintansa heidänkin maailmassaan.
Meillä tämä tuntuu erityisesti autossa. Kun lapset kasvoivat ulos takapenkin nahisteluiästä, alkoi ainainen kädenvääntö siitä, mitä radiokanavaa kuunnellaan. Poika halusi kuunnella Radio Rockia, tytär YleX:ää. Oma suosikkini on Radio Suomi, ellei lasketa joulunaikaa, jolloin kuuntelen tietysti omaa Jouluradiotamme.
Kuunneltuani aikani kiistelyä siitä, mitä kanavaa pidetään auki, sovimme tahtojen tasapuolisesta kohtelusta. Ratkaisu oli, että teinit istuivat vuorotellen etupenkillä ja etupenkkiläinen sai päättää mitä kuunnellaan. Järjestelmässä minulle myönnettiin oikeus kuunnella tasatunnein uutiset Radio Suomesta.
Pitkillä matkoilla järjestelmä toimii niin, että paikkaa vaihdetaan sadan tai kahdensadan kilometrin välein. Lyhyet matkat tehdään vuorotellen. Joskus toisella käy todella huono tuuri, kun uutiset sattuvat kestämään koko tehdyn matkan. Voi sitä harmin määrää.
Musiikki on teineille tärkeää. Heillä on vankka mielipide siitä, millainen musiikki on hyvää. Sitä voi ladata omaan härpäkkeeseensä mielin määrin. Silti tuntuu olevan tärkeää, että radiokanavalla joku toimittaja valitsee kuultavaksi tietyn tyylilajin musiikkia, kertoo kenties siitä jotakin ja höpöttelee välillä nuorten maailmaan liittyvistä asioista.
Radio on armollinen media. Sitä voi kuunnella ja samalla tehdä jotain muuta, esimerkiksi tiskata tai ajaa autoa. Miten autuasta onkaan ajaa yksikseen. Voi kuunnella ihan oman tahtonsa mukaan Entisten nuorten sävellahjaa, Luontoiltaa, urheiluselostusta tai mitä tahansa. Valinnanvaraa on nyt hiukan enemmän kuin Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma.
Seppo Simola
Jaa tämä artikkeli: