Radion aamuhartauksista

• 27.05.2013 14:00

Keskiviikona 22.5. radioitu aamuhartaus sai kuuntelemaan hiljentyneen mielen surulliseksi, jopa vihaiseksi. Hartauden jälkeinen perinteinen kuulutus ”aamuhartauden piti se ja se” tuntui valheelliselta. Hartaudesta ei löytynyt merkkiäkään, vaikka sen pitäjä oli kuitenkin kirkkoherra.

Miten tulisi tänä aikana määritellä käsite aamuhartaus ja vaikuttaa niiden luonteeseen? Onko hartaus pienoisesitelmä vai hiljentyminen pyhän Jumalan edessä? Tuoko hartauden pitäjä esille itseään vai Jumalan huolenpitoa ja hyvyyttä? Mitä kuulija odottaa hartaudelta? Eikö sitä, että hän saisi vahvistusta Jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta alkanutta päivää ajatellen?

Arto Virkkunen