Rahasäkkien päälle syntyneet
”Ne haluaa meidän elämäntyylin”, totesi englantilainen lauluntekijä Jarvis Cocker muutaman vuoden takaisessa kappaleessaan From Auschwitz to Ipswich, ja lisäsi: ”Minä antaisin omani pois koska tahansa.”
Laulun ”ne” ovat maailman köyhiä. Puhuja on syyllisyydessä ja itseinhossa kierivä hyvinvointipotilas, joka ei tiedä mitä nälkä on. Hän tietää vain, ettei ylensyöntikulttuuriamme kannata havitella. Kaikki tuntuu olevan meille mahdollista. Kaikki paitsi parannus.
Minäkin antaisin yltäkylläisyyteni pois koska tahansa — en vain voi.
On lottovoitto syntyä suomalaiseksi. Mutta kuten Jeesus Kristus hyvin selvästi opetti, rikkaille käy kalpaten. On perisynti syntyä rahasäkkien päälle.
Voi meitä.
Amerikkalainen satiirijulkaisu The Onion kirjoitti talvella, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on nyt virallisesti julistettu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi, koska se on ihmiskunnan saavutuksista kolossaalisin ja kestävin.
Huumori on hienoa hyydyttäessään hymyn.
Pelkään, että lohduton länsimainen konsumerismi loppuu vain ufojen tai luonnonvoimien jättihyökkäykseen. Ja sen soisi tapahtuvan, ennen kuin ”ne” saavat meidän pihvimme, iPadimme ja suihkumoottorimme. Silloin tarvittaisiin pari lisämaapalloa.
Irvokkainta on, että kaikkea tarpeellista kuten ruokaa, riittäisi maailmassa jo nyt kaikille.
Minäkin ruokkisin kirjailijantuloillani helposti kymmenen nälkäistä kuukaudessa. Kuka tahansa keskituloinen ruokkisi kolmekymmentä, joku pääjohtaja kolmesataa.
Ruokkimisihmeitä ei kuitenkaan noin vain tehdä. Ihmeistä kolossaalisin ja kestävin estää.
Kristityt odottavat nyt ylösnousemusta, vaikka sekin tuntuu mahdottomalta.
Mitä minä todella tarvitsen? Paastoaminen on sen miettimistä. Eikä pidä heti hurskastella: armoa vain! Pitää ajatella konkreettisemmin. Siksikin paasto on pitkä.
Nyt ei ole tarkoitus luopua jostakin synnistä kuten lihansyönnistä, joka on köyhiltä ja nälkäisiltä varastamista. Synnistä pitää luopua aina.
Kristillinen unelma on amerikkalaisen unelman vastakohta: kaikesta luopuminen.
Ennen pääsiäistä on pyrittävä mahdottomaan: eroon jostakin tavallisesta ja arkisesta, mitä ei oikeasti tarvitse, kuten elämäntyylistä, johon öykkäröinti erottamattomasti kuuluu.
Jaa tämä artikkeli: