Rahat ja henki
Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisteri on hyvä esimerkki siitä, miten joidenkin asioiden hoitoa on mielekästä keskittää. Siinä ei olisi tolkun hiventäkään, että jokaisessa Helsingin seurakunnassa hoidettaisiin erikseen vaikkapa ihmisten hautaamiseen liittyviä palveluita. Kun asioihin pystytään erikoistumaan, homma on hallussa, rahaa säästyy, palvelut rullaavat ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.
Sama pätee moneen muuhunkin asiaan seurakuntien elämässä ja hallinnossa. Jokaisen ei tarvitse itse hoitaa talous- ja henkilöstöhallintoa tai kiinteistöasioita. Sairaalasielunhoito ja perheneuvonta ovat laadukkaampia, kun ne hoidetaan erikoiskoulutettujen ammattilaisten voimin yhteisesti. Eipä syntyisi verevää ja tunteita herättävää kirkollista lehteäkään, jos jokainen seurakunta räpeltäisi omaansa.
Suomi on eittämättä ison kuntaremontin edessä. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei pystytä ylläpitämään vanhoilla rakenteilla, kun väki vanhenee. Sama on soveltuvin osin väistämättä tarpeen myös kirkon puolella. Pieniltä seurakunnilta loppuvat ilman epäilystäkään paukut pitää yllä kalliita kiinteistöjään ja edes perushenkilökuntaansa.
Kirkossa on pakko etsiä tulevaisuuteen käypäisiä hallinto- ja rakenneratkaisuja. Historian saatossa syntynyt nykyinen malli erilaisine elimineen on niin monimutkainen ja hajanainen, ettei siitä ota tavan erkki ensinkään selvää. Seurauksena on päällekkäisyyksiä ja tehottomuutta.
Esimerkiksi samassa kaupungissa voi toimia piispan johtama tuomiokapituli ja suuri seurakuntayhtymä, jonka asioihin piispalla ei juuri ole nokan koputtamista. Piispalla ja kapitulilla on arvovaltaa, hengen voimaa ja sanomisen oikeus, mutta rahat ovat yhtymällä. Kaikista piispallisista pärinöistä piittaamatta yhtymän päättäjät voivat käyttää heille uskotut leiviskät miten itse viisaimmaksi näkevät.
Kirkon hallintoa on virtaviivaistettava ja vanhoja jämähtäneitä rakenteita karsittava. Uutta mallia luotaessa kannattaisi käydä läpi sellainenkin vaihtoehto, jossa nykyiset yhtymät ja tuomiokapitulit yhdistettäisiin. Hiippakunnan kokoisessa talousyksikössä piispakin voisi saada asemansa edellyttämän esikunnan. Hän voisi myös todella osallistua työskentelyyn, jossa asetellaan kirkon työn painopisteitä ja suunnataan voimavaroja. Rahat ja henki saataisiin saman katon alle.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: