Rajat sekoittuvat
Maailmalla ja kirjallisuudessa matkaillut Ilkka Mujunen kirjoittaa maagista realismia.
Jossain todettiin äskettäin, että Suomessa on vain harvoja insinöörikirjailijoita. Kenties viime syksynä esikoisteoksensa julkaissut diplomi-insinööri Ilkka Mujunen on pyrkimässä insinöörikirjailijoiden kerhoon?
— Olen siitä huono insinööri, etten osaa mutterihommia. Paneuduin opinnoissani enemmän talousaineisiin, ja olen tehnyt parikymmentä vuotta johtamis-, muutos- ja kehitystöitä kansainvälisissä yrityksissä, kertoo Mujunen.
Kaksitoista vuotta sitten Mujunen lähti Kanadaan, jossa hän työskenteli sveitsiläisen yhtiön lukuun. Kolme vuotta myöhemmin hän rynnisti mukaan it-buumiin.
— Alussa meitä oli puolenkymmentä kaveria, ja puolen vuoden kuluttua jo toista sataa. Bisnes toimi kuin unelma, mutta romahdus tuli pian, kun rahoitus laajennusta varten loppui kuin seinään.
Kanadan kaikuja
Kuusi vuotta kestänyt Kanadan-aika oli Ilkka Mujuselle merkityksellinen elämänvaihe. Kotikaupunki Toronto henki monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Perheeseen syntyivät lapset, jotka tätä nykyä ovat 10-, 9- ja 7-vuotiaat. Mujunen aloitti kirjoitustyön, jonka tuloksena syntyi esikoisteos Laurin näköinen mies (Nemo 2008).
Kirjoittanut Mujunen oli kyllä aikaisemminkin.
— Olen kirjoittanut yläasteajoilta alkaen. Silloin syntyi lauluja omalle rockyhtyeelle. Kun kävin lukiota Vantaankoskella, voitin sävellyskilpailunkin jollain tangolla tai humpalla.
Nuoruudessaan Mujunen seikkailumatkaili: tuhansia kilometrejä junalla Intiassa, bussilla läpi Jaavan, vaeltaen pitkin Amatsonian viidakkoa. Matkoilla ja matkoista syntyi kertomuksia ja runoja.
— Kanadassa aloin miettiä, kuinka ystävyys toimii, kun kaverit ovat Suomessa ja minä toisella puolella maapalloa. Pöytälaatikkokirjoittamisen teemaksi nousi ystävyyden kuolemattomuus.
Oppimestareita
Kun käsikirjoitus valmistui, Mujunen lähetteli sitä kustantajille. Hän lähetti tekstinsä arvioitavaksi myös Nuoren Voiman Liittoon. Siellä häntä pidettiin lupaavana kirjoittajana ja kutsuttiin seminaariin työstämään tekstiään.
— Soittamiseen ei riitä, että on piano ja koskettimet. Samoin fiktiota kirjoittaessa on hyvä tuntea kirjoittamisen lainalaisuuksia ja teorioita.
Esikoiskirjan kirjoittamisen aikana Mujuselle tärkeitä mestareita olivat Paul Auster, J. M. Coetzee, Philip Roth, José Saramago ja Isaac Bashevis Singer. Nuorena hän luki Gabriel Garcia Marquezia, jota Laurin näköisen miehen lukija voi syystäkin epäillä yhdeksi Mujusen esikuvista — siinä määrin romaanissa liikutaan tavanomaisten syy- ja seuraussuhteiden ulkopuolella.
— Vaikken mielelläni luokittele, tyypittele tai analysoi teostani, niin voisi sanoa, että se on suomalaista maagista realismia.
Laurin jälkiä
Joidenkin Mujusen romaanin henkilöiden nimet ovat muuttuneet kirjoitustyön aikana, mutta kuolemattoman ystävyyden teeman kannalta keskeinen Lauri oli Lauri alusta alkaen.
— Ihmiset elävät toisissaan, päällekkäin ja sisäkkäin, niin että he muuttuvat toistensa näköisiksi ja rajat sekoittuvat. Kun joku kuolee, osa hänestä siirtyy toiseen, tai ehkä se on ollutkin koko ajan toisessa.
Mujuselle tärkeää on se, mitä tapahtuu ja siirtyy ihmisten välillä.
— Monet asiat ovat yhtä sattumaa. Vai ovatko sittenkään? Tapahtumapaikka Majula voi joiltakin osin muistuttaa Porvoota, jossa asuimme ennen Kanadaan lähtöä, Mujunen kertoo.
Asuttuaan Kanadan jälkeen kuusi vuotta Italiassa Mujunen perheineen palasi Suomeen viime syksynä. Konsultin työt omassa yhtiössä ja kirjoittaminen jatkuvat.
— Työt ovat sopivan etäällä toisistaan. Vaikka on niissä paljon samaakin. Molemmissa tarkkaillaan ihmisiä ja ryhmädynamiikkaa. Tarvitaan myös luovuutta, että löytää uusia mahdollisuuksia paikalleen juuttuneisiin tilanteisiin. No, kirjailija voi tietysti kirjoittaa asioista, joita ei ole olemassakaan.
Ilkka Mujunen kirjoitti ja kehitteli uutta romaaniaan la 14.3.
Jaa tämä artikkeli: