Maailmalla opittua. – Intian ja Italian ikivanhat kulttuurit auttavat minua suhtautumaan pitkämielisesti omaan rakkaaseen kotimaahani ja sen hapuileviin yrityksiin kehittyä kulttuurivaltioksi, Eero Hämeenniemi sanoo.
Rajojen yli kulkija
Säveltäjä Eero Hämeenniemen elämää luonnehtii hänen keskeisen teoksensa nimi Kaikkialla koti.
Teksti Mika Nyman
Kuva Jouko Vatanen
Modernin musiikin säveltäjä ja Sibelius-akatemian sävellyksen opettaja, taiteilijaprofessori Eero Hämeenniemi, on harvinainen monilahjakkuus. Hämeenniemen viime vuonna ilmestynyt muistelmateos Vapaa säveltäjä on Valkeakosken tehdaskaupungista alkava kertomus, josta muodostuu vaellus yli kulttuurirajojen.
”Nyt soitatte jätkät tankova tahi tuloo turpaan!” Ansioiden hankkiminen keikkamuusikkona kuului Hämeenniemen uran alkutaipaleeseen. Nuoruusvuosien pääosin Tampereen seudulle sijoittuvat keikkamatkat 60-luvulla ulottuivat myös Pohjanmaalle, missä yleisön musiikkimaku oli tangoon taipuvaisempi kuin orkesterin ohjelmisto.
Tanssimuusikon uran muistettaviin hetkiin kuuluu myös sen ajan eroottisen tähden Miss Marian striptease-esityksen säestäminen, kappaleena Summertime g-mollissa. Säestys ei kuitenkaan mennyt kohdalleen – musiikin dramaattinen huipennus unohtui alaikäisten muusikoiden katseiden nauliutuessa tanssijattaren poveen.
Muistelmateoksensa kepeiden käänteiden lomassa Hämeenniemi käy läpi opintietään Suomen lisäksi Puolassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa ja tekee kunniaa opettajilleen ja tukijoilleen – Einar Englundille, Paavo Heiniselle ja muille – ja kuvailee värikkäästi elämää takavuosien Sibelius-Akatemiassa.
Hämeenniemi on myös arvostettu vapaan improvisaation taitaja. Puitteet tälle tarjoaa Hämeenniemen perustama NADA-yhtye.
– NADA:n jäseneksi voi päästä vain, jos on täysin hämmästyttävä virtuoosi tai minä, hän muotoilee.
Keravalla asuva Eero Hämeenniemi vastailee työtään ja kokemuksiaan koskeviin kysymyksiin juuri Etelä-Intian Chennaista palattuaan. Hän laskee viettäneensä Intiassa eri jaksoissa yhteensä seitsemän vuotta.
– Intiaan minut vetää sama kuin mikä vetää minut Suomeenkin: koen olevani siellä kotona, Hämeenniemi sanoo. Hän on todennäköisesti Intian tunnetuin suomalainen.
Esimerkkinä Hämeenniemen monikulttuurisesta lahjakkuudesta on hänen mittava sävellyksensä Yaadum Uuree (Kaikkialla koti), joka on kuunneltavissa tallenteena verkossa. Teoksen teksti perustuu vanhaan tamilinkieliseen runoon, ja se kantaesitettiin vuonna 2013 Helsingin musiikkitalossa. Konsertin solistina oli yksi Etelä-Intian arvostetuimmista laulajista, Hämeenniemen monivuotinen yhteistyökumppani Bombay Jayashri, jonka esiintymistä Hämeenniemi tälläkin Intian-matkallaan seurasi.
”Kaikkialla koti, jokainen on ystävä.” Näin alkaa Yaadum Uuree -teoksen teksti, joka on todennäköisesti kirjoitettu 100- ja 200-lukujen taitteessa. Puhe kulttuurien välisestä yhteentörmäyksestä onkin Hämeenniemen mukaan karkea yksinkertaistus.
Hämeenniemi sävelsi Yaadum Uuree -teoksen pääasiassa Sisiliassa, Palermossa, josta Chennain ohessa on tullut yksi hänen vakituisista vierailukohteistaan ja työympäristöistään.
Palermossa sijaitsee myös muinainen, espanjalaisen inkvisition vankila.
– Vankilan sellien seinät ovat täynnä hämmästyttäviä taideteoksia, joita vangit ovat maalanneet lattiasta raaputtamansa pölyn ja veden seoksella. Minulle nuo maalaukset ovat ihmisen vapaudenkaipuun ja lannistumattoman kulttuuritahdon liikuttavia ilmauksia, Hämeenniemi toteaa.
Lahjakkaalta mieheltä ilmestyy ensi syksynä kokoelma Yön tulva, joka sisältää ajanlaskumme alun tienoilta peräisin olevaa eteläintialaista sangam-runoutta. Eero Hämeenniemi on kääntänyt runot muinaistamilista.
”Kun sydän täyttyy rakkaudesta se kuuluu hänelle, mutta kaikki se tuska jonka tunnen on yksin minun.” Näin kirjoitti tamilirunoilija Ammuvanar Kuruntokai antologiaan kuuluvassa runossa.
Sangam-runoissa hämmästyttää niiden modernius sikäli kuin modernilla tarkoitetaan sitä, että yksilö, hänen persoonansa, kokemuksensa ja tunteensa ovat arvokkaita. Näin määritellyn modernisuuden juuret yltävät vuosituhansien taakse. Vastaavasti esimoderni asenne, jossa opinkappaleet ja periaatteet arvotetaan tärkeämmiksi kuin yksilö, elää yhä voimakkaana ajassamme ja keskellämme.
Länsimaisessa kulttuurissa tehdään jyrkkä jako esimodernin ja modernin, sakraalin ja sekulaarin välillä. Miltä nämä jakolinjat näyttävät Intiasta katsottuna tai kohtaamasi intialaisen kulttuurin näkökulmasta?
– Intian kulttuurielämässä modernin käsite on varsin jäsentymätön. Modernisuutta ei ainakaan taiteessa pidetä merkittävänä ansiona, mieluumminkin päinvastoin. Uudistajatkin korostavat aina työnsä voimakasta ankkuroitumista traditioon, Hämeenniemi vastaa.
Jaa tämä artikkeli: