Raju ja unenomainen pakomatka
Nuorten kapinoinnista on kyllä tehty elokuvia, mutta J-P Valkeapään He ovat paenneet kertoo siitä hyvin omintakeisella tavalla. Elokuvan nähtyään on hetken kuin puusta pudonnut.
Tarina alkaa siitä, että hieman autistisen oloinen Joni saapuu suorittamaan siviilipalvelusta ongelmanuorten laitokseen. Heti alkumetreillä hän kohtaa paikan raisuimman tapauksen, angstisen Raisan. Nuorten välille syntyy merkillinen yhteys. Raisa kertoo kotiinsa lippaaseen jääneestä aarteesta ja saa Jonin yllytettyä matkaan laitoksen autolla.
Nuoret joutuvat käyttämään kaiken kekseliäisyytensä paetessaan viranomaisia rahattomina tien päällä. He päätyvät mökkiin, jonka kellarista löytyy alkoholia ja muita päihteitä. Tämän seurauksena valkokankaalla nähdään villiä menoa harhoineen ja näkyineen. Vielä oudompia kuvioita seuraa, kun nuoret palaavat myöhemmin mökille takaisin ja heidät yllätetään sieltä.
Valkeapään elokuvasta jää päällimmäiseksi mieleen erikoinen tunnelma, joka on sekoitus realismia, satua, unta ja houretta. Moni asia herättää kysymyksiä. Esimerkiksi Raisan ja Jonin taustoista ei kerrota juuri mitään. Katsojien mielikuvituksen varaan jätetään paljon, ja herkimmillä saattaa olla kestämistä loppupuolen kohtauksissa. Viimeinen kohtaus jättää tulkinnan varaan myös sen, onko sadussa onnellinen loppu ja millä tavalla sekopäinen matka vaikutti näihin nuoriin.
Valkeapää kertoo pyrkineensä elokuvassa impressionistiseen ja ekspressiiviseen ilmaisuun, ja mielestäni hän onnistuu siinä. Tärkeä osuus salamyhkäisen ja osin pelottavan tunnelman luomisessa on kuvaaja Pietari Peltolalla. Pääosia esittävät Roosa Söderlund ja Teppo Manner puolestaan tekevät vaikuttavat roolityöt levottomina, yhteiskunnasta syrjään joutuneina nuorina. Sivuosissa olevat ammattinäyttelijät, kuten Petteri Pennilä, Sara Paavolainen, Jari Pehkonen ja Pelle Heikkilä, tukevat heitä omalla osaamisellaan.
J-P Valkeapään He ovat paenneet elokuvateattereissa pe 17.10.
Jaa tämä artikkeli: