Avuton. Joulun lapsessa universumin suurin mahti on haavoittuvainen ja huolenpidosta riippuvainen. Kuva: Justin Paget/Tetra Images/Corbis/SKOY
Rakas lapsi
Jumalan paljas läsnäolo tuhoaa ihmisen. Siksi Galileassa syntyi vuonna 4 eKr. lapsi, joka sai nimekseen Jeshua.
Nälkäinen mies kylvää ohraa. Sateiden jälkeen maaperä on pehmentynyt niin, että härkävetoinen aura kaivaa peltoon kymmenen senttimetriä syvän vaon.
Viljelijä on lyhyt ja luurankomaisen laiha, ja hänen kylkiluittensa kolhot muodot törröttävät nahan alla. Mies on näkövammainen, mutta hänen liikkeensä ovat jänteviä. Käsissä tuntuvat ikeenhihnojen tekemät rakot. Kyntäminen niveltulehdusten kivussa on käynyt voimille.
Kipu on kuitenkin niin tavallista, ettei sitä edes ajattele. Kaikki ihmiset jo lapsesta asti tuntevat ruumiissaan jatkuvaa kipua. Se on niin tavallista, että ilman sitä ihminen ei ehkä tuntisi olevansa olemassa. Tämäkään viljelijä ei ole erityisasemassa. Mutta hän on vielä hyvissä voimissa. Kasvoissaan hänellä ei ole kuin isorokon jättämät arvet. Riisitaudin runtelema vaimo virittää tulta savella vuorattuun maakuoppaan.
Tänään on siis tavallinen työpäivä. Talvisateet ovat tulossa, mutta jo nyt, ennen sapattia, on kerättävä polttopuuta sekä korjattava öljypuristimen vipu. Aurinko on lämmin, ja viljelijän suuta kuivaa, mutta vesileilistä pitää riittää vielä loppupäiväksi. Se ei ole paljon, mutta tämä on Nasaret vuonna 1 jälkeen Kristuksen syntymän. Silloin yksi ihminen kulutti päivittäin vettä viisitoista kertaa vähemmän kuin nykyhelsinkiläinen.
Vuonna 1 jKr. Jeesus Nasaretilainen oli luultavasti noin viisivuotias. Oikeastaan hänen nimensä oli Jeshua; arameankielinen nimi tarkoittaa pelastajaa. Se oli lyhennelmä nimestä Jehoshua, joka merkitsee: ”Jahve on pelastus.” Sitä vastaava nimi oli myös Hoosea.
Nämä nimet olivat niin suosittuja, että tuon mainitun viljelijänkin nimi olisi voinut olla Jeshua. Se oli yhtä tyypillinen nimi kuin Mikko Suomessa. Jeshuassa oli samantapaista toiveikkuutta kuin tiettynä aikana Suomessa syntyneissä Taistoissa, Urhoissa ja Voitoissa.
Jeshua muutti maailman. Hän syntyi Juudean kuninkaan Herodes Suuren ollessa vielä elossa, noin vuonna 4 ennen ajanlaskun alkua. Uudessa testamentissa hänen nimensä oli Ie-sous. Omassa elinpiirissään hänen koko nimensä olisi oikeastaan pitänyt olla Jeshua Ben Josef eli Jeesus Joosefin poika. Mutta näin ei välttämättä ollut.
Evankelista Markus kertoo, kuinka Jeesus nyt jo julkisen toiminnan aloittaneena meni seuraajineen nasaretilaiseen synagogaan. Siellä ihmiset kyselivät toisiltaan: ”Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.” (Mk. 6: 3) Luukaskin kertoo samasta tilanteesta. Hänen versiossaan Jeesus on Joosefin poika.
Nasaret oli mitätön kylä. Asukkaita siellä oli vain muutama sata, ja ”synagogakin” tarkoitti vain yhteen kokoontumista; juuri niin kuin tuo verbiin syn-agoo perustuva sana tarkkaan ottaen merkitsee. Ilman Jeesusta koko paikkakuntaa ei varmaan milloinkaan olisi historiassa mainittu. Amerikkalaiset raamatuntutkijat John Dominic Crossan ja Jonathan L. Reed eivät mainostaisi sieltä saatavan koko nyky-Israelin parasta falafelia. Yksikään antiikin aikainen rabbi ei mainitse Nasaretia. Juutalainen historioitsija Josefus luettelee vuoden 66 jKr. juutalaissodan yhteydessä 45 galilealaista paikkakuntaa, mutta ei kertaakaan Nasaretia.
Syy on luonnollinen. Kirjoitustaito pysyi vuosisatojen ajan vain rikkaiden ja oppineiden taitona. Heitä oli enintään viisi prosenttia väestöstä. He kirjoittivat vain asioista, jotka koskettivat juuri heitä. Ei ollut syytä kirjoittaa äärimmäisessä köyhyydessä, nälkärajalla sinnittelevien maalaisten elämästä.
Kun Jeesus syntyi, sukulaiset eivät voineet tietää, että maattoman ja rutiköyhän perheen yhdestä lapsesta jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua kirjoitettaisiin kreikankielisiä kärsimyshistoriateoksia – evankeliumeita –, jotka julistaisivat hänen olevan Jumalan Poika. Viimein hänestä tulee ”Jumalan ensimmäinen Ajatus”, ”Kolminaisuuden toinen Persoona”, ”kosminen Kristus” ja ”inkarnoitunut Sana”.
Myöhäiskeskiajan luterilaisessa reformaatiossa 1500-luvulla tuosta lihaksi tulleesta sanasta tuli koko uudistusliikkeen hengellinen kivijalka. Menemme nyt luterilaisuuden juurille.
On perjantai 25. joulukuuta 1514. Kaksi vuotta aiemmin raamatunselityksen professorin virkaan nimitetty 31-vuotias palavasieluinen ja radikaali augustinolaismunkki Martin Luther valmistautuu saarnaamaan Wittenbergin linnankirkossa. Eletään vallankumouksen aattoa, mutta kukaan ei tiedä sitä vielä.
Vaaliruhtinas Fredrik Viisas, josta pian tulee Lutherin tärkeä tukija, on sen ajan tapaan kerännyt kirkon säilöön toistakymmentätuhatta pyhäinjäännöstä. Myynnissä on kokonainen lapsen ruumis sekä ruumiinosia lapsilta, jotka Rooman sotilaat evankelista Matteuksen mukaan (Mt. 2: 16–18) olivat Herodes suuren käskystä tappaneet Jeesuksen syntymän jälkeen. Kokoelmassa on myös oksa Mooseksen palavasta pensaasta, olkia Jeesus-lapsen seimestä sekä Neitsyt Marian maitoa. Ostamalla näitä pyhäinjäännöksiä ihminen todisti hurskautensa, jonka Jumala luki ansiolliseksi.
Tänä jouluaamuna kukaan ei tiedä, että runsaan kymmenen vuoden kuluttua Saksan vaaliruhtinaat kukistavat Lutherin entisen liittolaisen Thomas Müntzerin johtaman talonpoikaissodan tappaen 100 000 kapinallista. Uskonpuhdistuksen synnytyskivut ovat alkamassa, mutta tämän saattoi nähdä vasta jälkikäteen.
Luther on sileäkasvoinen idealisti, jolla on korkeat poskipäät. Hänellä on puhtaat kädet, joilla ei ole tehty ruumiillista työtä. Hänen silmänsä ovat lähellä toisiaan, ja joissain kuvissa pupillit ovat tavattoman pienet mustat pisteet. Luther on neitsyt. Hän on tunnontarkasti omistanut koko elämänsä Kristukselle. Nyt hän on valmistanut esityksen, joka luonnostelee näkemyksen Jumalan olemistavasta.
Kuulijat värjöttävät kylmissään, kun nuori professori viimein nousee pitämään joulusaarnaansa. Se on pitkä ja hienojakoinen latinankielinen esitelmä, jossa Luther siteeraa muun muassa keskiajan teologialle tärkeää kreikkalaista filosofia Aristotelesta. Puheensa loppuosassa Luther tulee joulun ydinsanomaan. Hän sanoo:
”Jumala tulee sen vuoksi ihmiseksi, että ihminen tulisi Jumalaksi. Voima siis tulee voimattomaksi, jotta heikkous tulisi voimakkaaksi. Logos pukeutuu meidän muotoomme ja hahmoomme, meidän kuvaamme ja kaltaisuuteemme, jotta hän pukisi meidät kuvallaan, muodollaan ja kaltaisuudellaan.”
Kolme vuotta myöhemmin Luther aloittaa julkisen kapinan paavia vastaan. Reformaattorin ohjelmajulistuksessa Jumala tulee ihmiseksi, jotta ihmisistä tulisi toisilleen Jeesuksia. Sitä on joulu.
Tulemme takaisin Nasaretiin. Näkövammainen viljelijä on jälleen kerran saanut kylvötyönsä päätökseen. Nyt eletään noin vuotta 4 ennen ajanlaskun alkua. Galileassa maaomaisuus on kertynyt vierasmaalaisille rikkaille, jotka riistävät vuokraviljelijöitä säälimättömästi. Perheet tarvitsevat jälkeläisiä työntekoon, mutta monet jäävät perinnöttömiksi. Maattomien määrä kasvaa. Aikuisena heistä tulee kausityöntekijöitä, käsityöläisiä ja rakentajia. Joistakin tulee maantierosvoja. Tytöistä, joilla ei ole isää tai aviomiestä, tulee kerjäläisiä ja prostituoituja.
Viljelijä aterioi yhdessä kylän vanhimpien kanssa. He kiittävät Jumalaa, murtavat leivän ja jakavat sen keskenään. Aterian aikana he nauttivat viiniä. Yhden suvun mies on muita vauraampi. Hän syö lautaselta. Kun he ovat aterioineet, muuan nuorukainen tulee kertomaan, että nuori kyläläinen Mirjam on synnyttänyt poikalapsen. Hänen nimekseen tulee Jeshua.
Luukas kertoo, että Mirjam – Uuden testamentin kreikassa Mariam – oli rakennusmies Joosefin kihlattu, joka synnytti pojan Betlehemissä ”Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana” (Lk. 2: 2). Kertomus ei ehkä ole vedenpitävä, sillä roomalainen aristokraatti Publius Sulpicius Quirinius suoritti väestönlaskennan vuonna 6 jKr., siis kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Matteuksen mainitsema Herodes Suuri oli kuollut.
Raamatuntutkijat pitävätkin melko varmana, että keskenään ristiriitaiset Luukkaan ja Matteuksen kertomukset ovat kirjallisia luomuksia. Lisäksi on huomattava, että matkustaminen oli tuohon aikaan äärimmäisen vaarallista. Esimerkiksi pyhiinvaellukset Galileasta Jerusalemin tehtiin tavallisimmin hyvin aseistetuissa karavaaneissa.
On yhdentekevää, syntyikö Jeesus Nasaretissa vai Betlehemissä, suojaisessa luolassa vai majatalon tallissa. Siihen historian paljauteen kenelläkään ei ole pääsyä. Tarinamme viljelijäkin on kuvitteellinen hahmo. Hän on muutamin vedoin luonnosteltu keskivertogalilealaisen malli. Tiedämme, että niin ihmiset elivät. Ja tiedämme, että jossakin vaiheessa Herodes Suuren vielä eläessä syntyi lapsi, joka sai arameankielisen nimen Jeshua.
Myöhemmin kristityt, jotka eivät enää puhuneet arameaa vaan kreikkaa, kirjoittivat ylös kaikki muistamansa Jeesuksen puheet ja teot kreikaksi. He kirjoittivat kaiken oman uskonsa silmin, sillä he välittivät lukijoilleen koko sen todellisuuden, jonka he itse olivat kokeneet aidoksi ja totuudelliseksi.
Mutta tuota puhdasta, paljasta historiaa voi kuitenkin kuvitella.
Siinä Mirjam istuu, imettää vastasyntynyttä. Pojan iho on aivan rutussa, hän on ihonväriltään tumma, ja hänellä on musta tukka ja ruskeat silmät. Hän avaa silmänsä. Muutaman tunnin kuluttua syntymästään hän tunnistaa äidin kasvot, ja pian häneen välittyy äidin onni.
Martti Luther ajatteli, että ihminen ei kestä paljasta Jumalan läsnäoloa. Ilman välikappaleita Jumalan paljas ja puhdas, peittelemätön hyvyyskin suorastaan tuhoaisi ihmisen. Sen vuoksi Jumala kohtaa ihmisen tavalla, jossa hän on helposti lähestyttävä. Hän ottaa pienen seimessä makaavan lapsen muodon. Siinä universumin kaikkein suurin mahti on itse avuton, viaton, haavoittuvainen, ihana ja rakastettava.
Mekin rakastamme toisiamme juuri silloin, kun olemme aitoja ja aseettomia.
Juhani Huttunen
Kirjallisuutta:
Crossan, John Dominic & Reed, Jonathan L.:
Excavating Jesus. Beneath the Stones,
behind the Texts. Harper San Francisco 2001.
Mannermaa, Tuomo: Paralleeleja.
Lutherin teologia ja sen soveltaminen.
Suomalainen teologinen kirjallisuusseura 1992.
Marty, Martin: Martti Luther.
Suomentanut Sari-Anne Ahvonen. Ajatus Kirjat 2006.
Pesonen, Anni & Valkama Kirsi:
Arkielämä Raamatun aikaan. Juudan kylistä
roomalaisiin kaupunkeihin. Kirjapaja 2010.
Jaa tämä artikkeli: