Luotettava ystävä. Henna Blomille päiväkirjan kirjoittaminen on nautinnollinen oma hetki, johon tarvitaan rauhallinen tunnelma.
Rakas päiväkirja!
Päiväkirja avaa mahdollisuuden nähdä uudella tavalla mennyt, nykyinen ja tuleva minä.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Sirpa Päivinen
Rakas uusi päivikseni, mulla on taas paljon kerrottavaa, paljon tunteita ja ajatuksia. Nää sivut tulee vielä täyttymään mun elämästä, tunteista, kokemuksista, pettymyksistä ja onnistumisista, suunnitelmista, toiveista… ja tietty myös salaisuuksista.
Näin helsinkiläinen Henna Blom kirjoitti 17-vuotiaana päiväkirjansa ensimmäiselle sivulle 7. marraskuuta 1999. Neljässätoista vuodessa moni asia on muuttunut, mutta vahva tarve kirjoittaa päiväkirjaa on pysynyt samana.
– Päiväkirja on kuin hyvä ystävä. Tulipalosta pelastaisin varmasti päiväkirjat ennen muuta omaisuutta, hän sanoo.
Blom muistaa edelleen ensimmäisen päiväkirjansa, jonka sai joululahjaksi. Kirja oli vaaleanvihreä ja lukollinen. Tähän mennessä kirjoja on kertynyt parikymmentä.
– Usein kirjoitan illalla ennen nukkumaanmenoa. Päiväkirja on myös aina mukana matkoilla.
Kirjoittaminen on Blomille luontevin tapa ilmaista itseään, vaikka hän pohtii elämäänsä paljon myös ystäviensä kanssa. Hän kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, joskus päivittäin, mutta toisinaan taukoa voi olla kuukausiakin.
– Eniten pohdin omia tunteitani, erityisiä hetkiäni sekä ihmissuhteisiin liittyviä iloja ja suruja. Kirjoitettuna näen ja ymmärrän asiat usein selkeämmin.
Päiväkirja on monen luotettava kumppani ja kuuntelija, johon talletetaan elämän kulkua ja jolle uskotaan salaisimmat ajatukset ja tunteet.
– Päiväkirja antaa mahdollisuuden oman elämän jatkuvaan uudelleenkirjoittamiseen. Kaiken voi nähdä aina uudessa valossa, tulkita ja elää uudelleen, sanoo tutkijatohtori Nina Sääskilahti Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurintutkimuksen laitokselta.
Sääskilahti on tutkinut suomalaisten päiväkirjakirjoittamista vuonna 2011 julkaistussa väitöskirjassaan. Hänen mukaansa päiväkirjan pitämisellä on lukuisia eri ulottuvuuksia.
Kirjoittamalla voi suunnitella tulevaa tai käydä läpi mennyttä, oppia itsestään, tarkastella kehitystään ja saada uusia näkökulmia elämäänsä. Kiireiselle ihmiselle päiväkirjan pitäminen voi tarjota hetken hengähdystauon. Kirjoittamisella voi olla myös terapeuttinen tai hengellinen merkitys.
– Päiväkirjan kirjoittaminen voi auttaa elämänhallinnassa, raskaiden tapahtumien kestämisessä sekä onnellisten ja onnettomien asioiden puimisessa, Sääskilahti sanoo.
Jälkeenpäin omia päiväkirjojaan lukemalla voi tehdä aikamatkan menneisiin elämänvaiheisiin ja nähdä itsensä uudella tavalla. Henna Blom luki viime kesänä ensimmäistä kertaa läpi kaikki päiväkirjansa. Hänestä oli kiehtovaa sukeltaa lapsuuden mummolareissuihin ja nuoruusvuosien ihastuksiin tunneryöppyineen.
– Lukiessani tajusin, kuinka muisti hukkaa ja vääristää tapahtumia. Päiväkirjoissa tilanteet ja tunnelmat ovat tallessa aidoimmin.
Päiväkirjan kirjoittamisesta on ollut Blomille apua erityisesti elämän vaikeissa hetkissä, kuten isovanhempien kuoltua.
– Keräsin päiväkirjaan hautajaisiin liittyviä muistoja ja purin suruani kirjoittamalla.
Nina Sääskilahden mukaan päiväkirja on erinomainen keino tehdä omaan elämäänsä liittyvää muistityötä. Päiväkirjaan voi liittää kuvia, lehtileikkeitä, runoja, laulun sanoja, muistilistoja, melkeinpä mitä tahansa.
– Kaikki nämä voivat toimia muistikatkelmina ja palauttaa mieleen jotain erityistä, joka muuten olisi jo unohtunut, tutkija sanoo.
Sosiaalisen median myötä ihmisten yksityiselämästä on tullut entistä julkisempaa. Siitä huolimatta henkilökohtainen päiväkirjakulttuuri ei ole joutunut syrjään.
Nina Sääskilahti arvioi, että perinteiseen päiväkirjaan kirjoittaminen tuntuu monesta turvallisemmalta. Nettikirjoittaminen saattaa muuttua velvollisuudeksi, mutta päiväkirjassa voi huoletta pitää taukoja, eikä tyyliseikoillakaan ole niin väliä.
– Päiväkirja ei ole epäonnistunut, vaikka se poukkoilee, jankkaa ja toistaa itseään. Lopputulos voi olla epäyhtenäinen, pienet ja suuret asiat voi asettaa rinnatusten.
Luultavasti useimmat päiväkirjan kirjoittajat pohtivat joskus, mitä muistiinpanoille tapahtuu, kun aika heistä jättää. Yksi hävittää päiväkirjansa hyvissä ajoin, toinen säästää ne tarkoituksella jälkipolville.
– Sukulaisen säilynyt päiväkirja saattaa olla lähiomaiselle ilahduttava löytö. Oma lukunsa ovat ajelehtivat päiväkirjat, jotka päätyvät esimerkiksi kirpputorille. Olisi hienoa, jos päiväkirjansa säilyttämistä haluaville olisi tarjolla arkistointimahdollisuus. Siitä olisi hyötyä myös tutkijoille, Sääskilahti sanoo.
Vaikka päiväkirja on nyt Henna Blomille oma henkilökohtainen maailma, häntä ei salaisuuksien kohtalo huoleta.
– Jälkipolvet saavat rauhassa lukea päiväkirjojani, kunhan eivät julkaise niitä, hän nauraa.
Olen vasta alussa. Näyttely Saima Harmajan ja Aino Kallaksen nuoruuden päiväkirjamerkinnöistä 2.2. 2014 saakka Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2–4.
Jaa tämä artikkeli: