Lähimmäinen. Rakastaminen on haastavaa. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart

Rakasta

• 13.10.2014 13:45

Tänä sunnuntaina kehotetaan rakastamaan kahta kohdetta. Jumalaa ja lähimmäistä. Ja sekin sanotaan, miten: Niin kuin itseäsi.

Lähtökohta on siis, että me rakastamme itseämme. Se pitäisi sitten siirtää myös lähimmäisiin ja Jumalaan.

Mitä on itsensä rakastaminen? Vaikea kysymys, jossa olen saanut valoa englantilaiselta kirjallisuusmieheltä ja professorilta C.S. Lewisiltä. Hän sanoo, ettei aina pidä itsestään. Eikä omasta seurastaan. Hän tajuaa olevansa ajoittain sietämätön.

Rakastaako hän silti itseään?

Kyllä. ”’Rakastan itseäni’ tarkoittaa minimissään sitä, että toivon itselleni kaikesta huolimatta ja kaikista vioistani huolimatta kaikkea hyvää.”

Rakasta lähimmäistäsi ei siis tarkoita samaa kuin pidä hänestä. Minun ei tarvitse pitää kaikkia lähimmäisiäni mukavina ihmisinä. Jotkut heistä ovat minulle pelkkää kipua. Riittää kun toivon heille vioistaan huolimatta kaikkea hyvää. Se on suunnaton helpotus.

Mitä sitten Jumalan rakastamisesta? Se on eri juttu. Lähimmäistä tulee rakastaa kuin itseään, mutta Jumalaa sinun tulee rakastaa ihan eri tavalla. Koko sielustasi. Koko sydämestäsi. Koko mielestäsi. Ja koko voimallasi.

Vahva lista, mutta siihen on ainakin minun yksinkertaista yhtyä. Jumala on hyvyys. Rakkaus. Kaiken luoja. Elämän ylläpitäjä.

Helppo tuollaista on rakastaa. Itseni ja maailman elämän tähden. Lähimmäinen ja minä itse olemme suurempi haaste.

Olli Valtonen

19. sunnuntai helluntaista