Taistelupari. Larry David ja Evan Rachel Wood esittävät pariskuntaa, jolla alkaa synkata monista eroavaisuuksista huolimatta.
Rakastunut älykkö
Euroopassa viime vuosina viihtynyt Woody Allen palaa uusimmassa Whatever works -elokuvassaan rakkaaseen kotikaupunkiinsa New Yorkiin. Romanttisessa komediassa on näkyvissä myös muita Allenille tuttuja elementtejä.
Päähenkilö Boris Yellnikoff (Larry David) on kaikkeen kyynisesti suhtautuva älykkö, joka törmää sattumalta höpsöön parikymppiseen, Melodie St. Ann Celestineen (Evan Rachel Wood). Lähes Nobel-palkinnon voittanut fyysikko yrittää sivistää naiivia ja suorastaan tyhmältä vaikuttavaa nuorta naista – ja kuinka ollakaan, he rakastuvat toisiinsa. Neuroottisine, kriittisine ja kireine piirteineen Yellnikoff muistuttaa melkoisesti elokuvan vanhenevaa ohjaajaa, ja rakastuihan Allenkin nuoreen naiseen. Monista aiemmista filmeistä tuttua on sekin, miten päähenkilö kääntyy välillä selittämään kameralle elämäntilannettaan.
Täysin eri taustoista tulevien Yellnikoffin ja Celestinen dialogi on herkullista, ja näyttelijät sopivat rooleihinsa. Leffassa on nähtävissä viitteitä George Bernad Shaw´n Pygmalion-näytelmään, jossa professori Higgins yrittää sivistää kukkaistyttö Elizaa. Hauskoja hetkiä seuraa myös, kun Celestinen konservatiiviset vanhemmat (Patricia Clarkson ja Eg Begley Jr.) ilmaantuvat paikalle ja kokevat New Yorkin vapaamielisessä ilmapiirissä totaalisen muodonmuutoksen.
Whatever works ei mitenkään ole parasta Woody Allenia. Varsinkin lopussa kohelletaan niin, että pääosan esittäjä on vaarassa jäädä sivuun. Elokuvan elämänfilosofiset pohdiskelut kuitenkin vetoavat samalla tavalla kuin Allenin alkuajan elokuvissa. Ohjaaja tuntuu päätyneen ajatukseen, että elämä on sattumanvaraista ja siihen sisältyvistä lyhyistä onnenhetkistä on osattava nauttia.
Whatever works elokuvateattereissa 23.10.
Jaa tämä artikkeli: