Maa järkkyy. Elokuvassa 2012 ihmisten rakennelmat sortuvat ensimmäisenä.
Rakenna arkkia
Kaiken taiteen haasteena on pingottaa yksityisen ja yleisen välinen jännite niin, että se laajentaa katsojan tajuntaa ja paljastaa todellisuudesta jotain erityistä ja omakohtaisesti merkittävää.
Siksi ainakin lähtökohtaisesti suurten historiallisten mullistusten kuvaaminen yksilön näkökulmasta tarjoaa kiinnostavan tilaisuuden viritellä näitä akseleita.
Toisaalta globalisaatioajan tietotulva on paisuttanut maailman niin isoksi, ettei yksi ihminen voi hallita kokonaisuutta. Ilmaston lämpenemisestäkään huolimatta todellinen maailmanloppu ei hetkauta kuin pientä maailmanlopun manaajien vähemmistöä.
Katastrofielokuvillaan maineensa hankkineen saksalaissyntyisen Hollywood-ohjaajan Roland Emmerichin elokuva 2012 on juuri tässä ristivedossa. Muinaisten Maya-intiaanien kalenteri päättyy 21.12.2012, ja silloin elokuvan maailmanloppu tulee. Kyse on modernista vedenpaisumuskertomuksesta (1. Ms. 6–8), jossa kirjailija Jackson Curtis (John Cusack) yhdessä exänsä uusperheen kanssa koettaa pelastautua tuhon kestäviin arkkeihin niin kuin raamattufundamentalismin konkreettisimmissa kuvauksissa konsanaan.
Kuvausta värittävät James Bond -elokuville tyypilliset massiiviset tekniset ja arkkitehtuuriset rakennelmat sekä science fiction. Tuho ei ole vanhatestamentillinen rangaistus eikä ihmisen itsensä aiheuttama. Samalla perikatoon liittyy niin visuaalisesti kuin sanallisestikin puhuttelevia hengellisiä viittauksia, joita huomatessaan katsoja tuntee löytämisen ilon.
Kerronnan keskiöön nousee nykymaailman logiikkaa, jolla pelastetut valikoituvat. Siten moraalista tulee 2012:n koskettavin teema, vaikka kovin syvälliseksi siinä ei ole aikaa äityä. Muutoin katsoja voi ihan rauhassa rouskuttaa sipsiä ja seurata sivusta, kun urhoollinen perhekunta raivaa tulikiveä väistellen tietään turvaan.
Elokuvan huumori on kuivaa mutta hauskaa. Esimerkiksi tiedotusvälineet puhuvat toistuvasti suurella kunnioituksella ”Italian pääministeristä”, joka aivan erityisen uhrautuvaisen luonteensa vuoksi asettaa muut ihmiset oman etunsa edelle. Oliver Plattin suoritus vastenmielisenä hallintovirkamies Carl Anheuserina on pätevä, ja kroatialaissyntyisen Zlatko Burićin venäläinen miljardööri Juri Karpov on pitelemätön.
Kouluarvosanaksi varmaan seiska on ihan sopiva.
2012. Ohjaus Roland Emmerich. Ensi-ilta 13.11.
Jaa tämä artikkeli: